Avainsana: Suzuki GSX-1100F

Juhannuksen sääennustetta katsoessani näytti suunniteltu lauantai kovin sateiselta. Ensin siis oli tarkoitus lähteä illalla ajelemaan sinne Kuusamon suuntaan. Perjantai vaikutti sään puolesta paremmalta ja mieleen hiipi ajatus että jos torstaina kävisi hyvissä ajoin nukkumaan, ehtisi aamulla lähtiessä jo melko pitkälle suunniteltuun lähtöaikaan mennessä.

Siispä perjantaina, kymmenen tunnin yöunilla suuntasin tankille aamu kahdeksaksi. Aamupalaksi otin puuroa ja pari leipää, että on jotain mahassa eikä olisi heti nälkä. Aloitus tankkauksen kellonaika on 07.58, eli aika hyvin osuin kello kahdeksan suunnitelmaan.

Sitten vain Ylivieskaa kohti. Matkalla ei ollut mitään mahdottoman dramaattista. Mittarin mukaan kaikki ajeli sen 110, jonka olen todennut joskus mittarivirheeksikin. Toholammin ja Sievin välillä oli tietyö. Vaikka pinta oli uutta, oli rajoitus 80 koska maalauksia ei ollut. Lisäksi Sievin päässä oli osuus kokonaan ilman asvalttia, mutta ei sitä kovin pitkästi ollut.

Ylivieskaan tankille ja uutta kuvaa tankkauskuitista. Ei mulla sen kummemmin mikään ollut, joten jatkoin kohti Kiiminkiä. Heti ensimmäisenä, ennen kuin päästiin edes vesitornin ohi, edessä oli rekka takanaan kaksi autoa. Pysähdyin P-paikalle ottamaan vesihuikan ja vähän helpottamaan ja läksin sitten sen rekan perään. Jotenkin kurja ohittaa joku ja sitten pysähtyä kuselle, vain päästääkseni saman taas ohitse.

Matka jatkui kohti Liminkaa ja väkeä olikin jo enemmän liikkeellä. Moottoritiellä ajelin aika huoletta ja kohta jo käännyinkin Kuusamoa kohti. Siellä oli autoja yhtenä letkana ja Kiiminkiin päästyäni tankkasin jälleen. Tankille oli oikein jono ja piti hetki odotella. Ei mulla vieläkään ollut mikään hätä eikä nälkäkään, joten jatkoin aikalailla samantien kohti Kuusamoa. Ajattelin että siellä voisin pysähtyä vähän pitempään.

Joitakin letkan pätkiä veti autot jotka ajoi yhdeksää kymppiä. Pyörä kun toimi hienosti, ne oli helppoja ohittaa. Eli kytkin ei luistanut ja voimaa tuntui löytyvän. Ihan hyvä että se sähkövika hyydytti menopelin sinne Poriin muutama viikko sitten. Se olisi nyt kohdalla jos en olisi silloin sitä joutunut paikallistamaan ja korjaamaan.

Ennen Pudasjärveä oli ensimmäiset porot tiellä. Nekin on sellaisia että ensimmäisiin melkein tulee pysähdyttyä ja pikkuhiljaa uskaltaa ajaa rohkeammin kohdatessa. Pudasjärvellä sain kiinni asuntoauton, mielessä kävin sen ohittaminen, mutta se ajoikin vielä kovempaa kuin itse olisin ajanut. Seurailin perässä Posion risteykseen asti jonne se kääntyi. Ajelin menemään ja saavutin taas letkanpään. Matkaa ei ollut kuin alle 40km Kuusamoon niin ei sitten jaksanut alkaa ohittelemaan, melkein samaa vauhtia olisin mennyt itsekin. Koko matkan pohjoistuuli painoi vastaan ja alkoi olla hieman kylmäkin.

Kuusamossa tankkasin ja dokumentoin kuitin. Otin kuuman kaakaon ja jonkin isoimman hamppariaterian mitä löytyi. Täytyy sanoa että varsin herkulliselta maistui siihen hetkeen. Joku paikallinen mies tuli juttelemaan ja kyseli miten tarkenee, kehui olleensa kalassa ja oli tuuli mennyt ytimiin asti. Sitten on niitä ootkos kaukaa ja onko vielä pitkä matka? Juu, Jalasjärveltä tullu tänne ja nyt pitäisi lähteä kohti Mäntsälää. Sieltä vielä illan päälle Tampereen kautta kotia.

En minä siinä kovin kauaksi viitsinyt jäädä taukoa pitämään. Maha täynnä, mopo tankattuna ja jäsenet suorittuna. Mikäs siinä muuta kuin matkaan.

Ei tarvinnut pitkästi mennä kun oli jo ensimmäiset porot tien poskella. Ei ne kovin nopeita ole liikkeissään silloin kun natustavat jotain varpua maasta.

Aika hyvin ne maastoutuvat tuohon kivikkoon. Aika lailla paikallaan tuntuvat pysyvän. Muutamia poroja oli aina silloin tällöin ja vastaantulijat aina räpsytti valoja. Suurpetokeskuksen kyltit jäi taakse ja hiljalleen tulin Suomussalmen puolelle. Olikos se viime kesänä kun tästä mentiin toiseen suuntaan.

Hiljaisen kansan kohdalla piti pysähtyä kuvan verran. Parkkipaikalla oli neljä autoa ja osa niistäkin taisi olla työntekijöiden. Eiköhän muutaman viikon päästä tilanne ole toinen kun matkailijat valtaavat pohjoisen.

Taas mentiin palan matkaa ja tiellä oli poroja jolkottelemassa. Pysähdyin oikein ottamaan kuvia, mutta aika kaukaisiksi ne jäi. Pitäisi olla kamera aina käden ulottuvilla, tai sitten Gopro kuvaamassa loopilla pätkää jonka saisi sitten tallennettua. Voisi saada helpoiten kuvattua kun nappia painamalla saisi halutun pätkän talteen.

Suomussalmi jäi taakse ja lähestyi Kajaania. Mietinkin mistä suunnasta sinne tullaan Kuusamosta ja kyllä sen sitten huomasi kuplahallin kohdalla että tutussa paikassa ollaan.

ABC:lle siis ja munkki ja kuuma kaakao. Paria motoristia jututtelin ja juhannusajelulla hekin olivat.

En Kajaaniinkaan jäänyt asumaan kun ei mulla mikään sen kummemmin ollut. Siinä mielessä helppo ajella kun oli itselle ennestään ajamatonta tietä Kokkolan risteyksen jälkeen. Siihen asti taas muistelin armeija-aikaa.

Iisalmi tuli ja meni. Alunperin ajattelin olevani tässä vaiheessa niin poikki että pitäisi jo pysähtyä siihen. Jatkoin kohti Kuopiota. Tarkoitus oli löytää sellainen huoltoasema tankkaukselle ettei tarvitsisi poiketa kovin kauas moottoritieltä. Ennen Kallansiltoja oli oikealla puolella Nesteen asema ja poikkesin sinne. Sehän oli arkenakin kiinni jo viideltä joten tankkasin vain ja otin kuitin talteen.

Jussipaidan kaivoin repusta ja voi sanoa että onneksi otin sen mukaan. Muuten olisin jäätynyt varmasti.

Taustalla siis Puijon torni, mutta kun reissun teema on ajaa vain kilometrejä, sekin jäi käymättä. Siispä rampista alas ja kohti Mikkeliä. Mäntsälään olisi ollut Mapsin mukaan 330km ja Mikkeli on siinä puolessa välissä. Mietein että kokeilisiko ajaa koko matkan Mäntsälään ilman tankkausta, mutta päätin kuitenkin pysähtyä tuollakin. Aina se pikkuinenkin tauko jotenkin nollaa ajokunnon.

Pitkäjärvellä rasvasin kettingin ja hörppäsin vähän vettä. Ensin meinasin tuolla käydä myös sisällä, mutta ei mulla oikeastaan ollut mikään niin jatkoin sitten kohti Mäntsälää. Lahden viitat etsintään ja sinne siis.

Mikkelin ja Lahden väli oli jotenkin maisemallisesti kauneinta ja näinpä täällä ensimmäisen Juhannuskokkonikin. Ei se paljon poikennut pääsiäiskokosta.

Tämä on yhdeltä rautaiselta sillalta auringon laskun jälkeen. Olisi pohjoisempanakin ollut hienoja maisemia ja jotenkin nyt harmittaa kun ei tullut pysähdyttyä sen vertaa että olisi ottanut pari kuvaa. Ei tässä nyt niin kiire olisi ollut.

Ilta alkoi hämärtyä ja pikkuisen jäi vaivaamaan kun en ottanut sitä kirkasta visiiriä mukaan. Etelässä on paljon pimeämpää yöllä kuin esimerkiksi Kuusamossa. Alkuperäinen ajatus oli olla keskiyöllä Kuusamossa ja sillä se kai jäikin kotiin.

Siispä Lahden kohdalla homma vähän kostautui. Mullahan ei karttaa ollut koko reissulla. Silleen suurpiirteisesti lähdin vain että ajelenpa ensin Kuusamoon ja sitten ABC:ltä tullessa ympyrästä vasempaan vitostielle ja siitä Mäntsälään asti.

Lahdessa Hartwallin jälkeen tien yllä näin kyltit oikealle Tampere tie 12 ja vitostietä ei missään. Tumma visiiri ja saa luettua tekstit viime tingassa ja ajatuksissaan kun ajelee ja päätös pitäisi tehdä heti.

Ylhäältä siis olin tulossa ja tuo oikealle kääntyminen vei siis tunneliin joka kai menee tuon vihreän alueen läpi. Äkkiä vain tehtävä päätös että tie menee tämän yli niin ekasta rampista oikealle ja tien yli ja tulihan sieltä toiselta puolelta ramppi alas toiseen tunneliin ja pääsin jo takaisin onneksi. Tuossa kuitenkin on aika sekava tuo risteys niin miettiessä ajoin siitä suoraan ja takaisin Mikkeliä kohti. Seuraava ramppi taas oikealle ja mennessä katsoin että jostain sieltä pääsee alaskin. Onneksi ketään ei ollut missään niin sain sahata noita teitä ihan rauhassa. Lopulta pääsin alas oikeaan suuntaan ja jatkoin sitä 75 tietä Helsinkiä kohti.

Kohtapa sitä tulikin kylttejä pitkästikö oli Mäntsälään ja jossain vaiheessa oli se Juustoportinkin kyltti.

Juustoportti oli odotetusti kiinni ja ei sieltä olisi saanutkaan kuin kaasua. Onneksi vieressä oli 24/7 auki oleva ST1. Sinne siis tankille. Se on kyllä ilo huomata toista tuhatta kilsaa ajaneena tällainen ilmoitus nurkkapisteen tankkauksessa.

Otin kyllä kuvia tankkauksesta monesta suunnasta ja mietein että ei sille mitään voi. Oli siinä aseman tiedot ja palvelunumero johon olisi voinut soittaa. Otin ne talteen. Ajoin pyörän parkkiin ja kävin pesemässä visiirin. Kello oli vähän yli puolenyön ja ilta oli aika hämärä.

Kylmääni otin kaakaon enkä voinut vastustaa paniinia. Maksoin ne ja sitten ajattelin että vaikka onkin vähän kaukaa haettua niin kysympä myyjältä, voisiko se loihtia kuitin tankkauksesta. Ja perhana, onnistuihan se. Sanoin että olen tässä suorittamassa tällaista ajohommaa ja tänään on mittariin tullut jo toistatuhatta kilsaa, harmi jos se jää tästä kiinni ettei saa kuittia. En minä normaalisti niin kuitin kipeä ole, nyt vain tuntuu että olisi mennyt tämän päivän suoritus hukkaan jos ei saa kuittia. Näytin kuvasta mitä tuli tankattua ja sain lapun kouraan. Jipii!

Mapsista katsoin sen mistä pitikään kääntyä Hyvinkäälle ja oikotien motarille. Hyvinkäälle oli joku vajaa 40 km ja se meni siitä puolesta välistä. Pimeästä ja tummasta visiiristä johtuen jouduin ajamaan lähes Tampereelle asti visiiri auki. Piti vain maata tankin päällä niin ei niin pahasti tuulenut silmiin. Hienosti veti mopedi kylmää kesäyön ilmaa ja täytyy kyllä todeta että ei tuolla 90-luvun valolla näe yhtään mitään. Ainoa ero lyhyiden ja pitkien välillä oli sininen merkkivalo. Nyt on sitten ollut poskipää hellänä koko päivän ja silmät vuotaa, liekkö joku tulehdus.

Hämeenlinnassa piti sen takia käydä tankilla ettei reittiä laskettaisi jonkun ajallisesti tuntia pidemmän pikkutien mukaan Tampereelle. Toisaalta ihan hyvä että tuli käytyä, bensa riitti Jalasjärvelle asti.

Eikä siinä muutenkaan mitään ongelma olisi ollut ajaa Hämeenlinnasta Jalasjärvelle. Ikean jälkeinen risteys on joskus aikoinaan sen verran hyvin sekoiltu että sekin meni ihan ensimmäisellä kerralla oikein. Mutta voi perskele sitä kylmyyttä. Viimeiset 80 kilsaa Ikaalisista kotiin päin. Ei oikeasti voinut olla montaa astetta lämmintä. Penkki joka normaalisti on lämmin tuntui jääkylmältä. Viimeiset 50 kilsaa makasin pleksin takana roikotin vasenta kättä katteiden poistoilma kanavien kohdalla että moottorin ohi virtaama ilma olisi edes hieman lämpimämpää ja lämmittäisi kättä. Tuntui oikeasti että riittää.

Pysähdyin P-paikalle hyppelemään haarahyppyjä ja vähän lämpeninkin vaan ei se kyllä kauaan lämmittänyt kun lähti liikkeelle. Juuri sitä aikaa kun jokainen vesistö höyryää ja aurinko ei ole ihan vielä noussut.

Katselin sen Kankaanpääläisen Onhan vielä pitkä matka Youtube-kanavan rautaperse juhannuskoostetta ja kylmää sekin valitti. Bemarin mittari oli samoihin aikoihin näyttänyt +2C astetta ja kyllä se siltä tuntuikin. Aivan jäätävää.

Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin Jalasjärvelle ja tankkauskuitin kellonaika näytti tasan neljää. Jotkut mitä olen katsonut, valittaa ajan vähyyttä tuossa. Mulla jäi melkein 4 tuntia ja olisi jäänytkin jos en olisi sössinyt Lahdessa ja olisin ottanut se kirkkaan visiirin mukaan.

Nyt sitten koitan saada anomuksen vetämään Rautaperse-perheeseen, onhan tuo nyt suoritettu jos sattuu että lyhyimmän matkan mukaan kilsat riittää. Itse laskin että 1672km olisi tullut ja 20 tuntia meni aikaa. Reilu 83km/h keskinopeus on mun mielestä aika kova tauot mukaan luettuna. Toki nyt kun kävin noita pisteitä läpi Mapitarella alkoi tuo lyhin reitti huolestuttavasti vähenemään. Ei enää kilsat riitäkään SS1000 suoritukseen. Nippanappa kuitenkin tuohon SS1600K:hon. Olisi pitänyt vielä Pirkkalassa tankata kun keskustan läpi ajamalla matka olisi niin paljon lyhyempi. Ei se mitään, tietää ehkä seuraavalla kerralla.

Miltäs tämä homma nyt sitten minusta tuntuu? Mun mielestä tuo on hyvä tuollaiseen tilapäiseen mielenhäiriöön. Enemmänkin harmittaa se kun noinkin kauas tulee lähdettyä että joutuu ajamaan joka paikasta ohi. Mielummin lähden sillai että on oikeasti aikaa ajella ja pysähdellä. Nytkin olisi voinut käydä Rukalla katsomassa vähän maisemia ja mitä nyt muuta matkan varrelta löytyy. Maisematkaan ei paljon lämmitä tuolla oikaistuilla valtateillä, sitä samaa metsää näkee muuallakin. Muutaman hyvän paikan näin jotka oikein huusivat pysähtymistä, riippumattoa ja onkivehkeitä.

Mutta ehkä niihin voi mennä sitten joku toinen kerta. Toinen juttu olisi tietysti jos tuollaisen lenkin saisi kasattua jostain oikeasti maisemareiteistä. Mutta näillä näkymin tuo taitaa mulla olla viimeinen rautapeba, ei jäänyt hinkua tuohon lajiin. Mutta ei sitä ikinä tiedä. Tämä on ollut vähän niinkuin Bucketlistillä jo vuosia. Antaa ajan kulua ja tiedä vaikka tie kutsuisi taas joskus vähän lämpimämpänä kesäyönä.