Yyteri tuulisena kevätpäivänä

Porista alaspäin ja Helsingistä länteen on minulle aivan outoa seutua. Ja suunnilleen kaikki mitä jää kolmostien länsipuolelle. Tänään alettiin poistamaan mystiikkaa siltä suunnalta ja saimme huomata että Poriin ei aja edes kahta tuntia, löydettiin Yyteri ja todettiin että vaikka on lämpimän puolella, tuulen kanssa se on aika purevaa.

Ensin oli tarkoitus käydä Porissa katsomassa mitä se tarjoaa, mutta päätettiin mennä merta katsomaan ensin ja Mäntyluotoon. Matkalla hoksattiin Yyterin kyltti ja poikettiin siellä sitten palatessa.

Rantakäärmeet olivat Mäntyluodossa kiven vieressä ottamassa aurinkoa. Äkkiä ne katosivat kun menin lähemmäs. Ei niissä ainakaan mitään sahalaitaa ollut. Toinen oli musta ja toinen hieman vihreähkö.

Yyterin rannalle oli helppo mennä esteetöntä väylää pitkin. Ei mennyt hiekka kenkiin. Nuo vähäiset heinätuppaat oli suojeltu kyltein ja monessa paikkaa naruinkin. Tuuli oli kyllä navakkaa ja kun ei tullut otettua hanskoja, alkoi näpit olla pikkuhiljaa jäässä.

Tällaisena päivänä ei rannalla ollut ruuhkaa.

Rannalla olevat vessat oli vielä lukossa, mutta Yyterin matkailuinfo oli kyllä avoinna ja siellä käytiinkin kahvilla ennen kotiin lähtöä.

Rannalla olevat leikkikalut olivat lähestulkoon peittyneet hiekkaan. Ehkä ne kaivetaan paremmin esille ennen sesongin alkua.

Muutaman kerran Juniori jaksoi laskea liukumäestä, mutta sitten oltiin jo niin jäässä että oli aika lähteä autolle päin.

Nooa ei oikein tykännyt viimasta, vaikka tuskin kellään on kivaa kylmissään. Juoksun kanssa se meni edeltä.

Yyteristä olen kyllä kuullut aiemminkin, mutten tiennyt että se on alle kahden tunnin päässä. Aika vaikuttava näky sinänsä tuo lähes kolmen kilometrin mittainen hiekkaranta. Kesällä varmaan tupaten täynnä väkeä. Ihan varteenotettava vaihtoehto jos rantalomalle haluaa.

Itse Poriin ei nyt ehditty, mutta ehkä joku toinen kerta sitten.

Äkkilähtö Tampereelle

Joskus tuntuu että viikonloput kuluu juuri samoissa merkeissä. Jostain syystä pätkähti päähän että olisi kiva pyörähtää jossain. Tampere kun on tässä melko lähellä niin sinne sitten. Näsinneula, Akvaario ja Planetaario oli kohteena.

Viime kerrasta kun on aikaa, ajateltiin käydä Teivon ABC:llä syömässä, vaan sepä oli suljettu. Sama kohtalo kai odottaa täälläkin tuota lähi ABC:tä jonkun ajan kuluttua. Mapsiin vain lähin Hese ja sepä löytyikin parin kilometrin päästä.

PLANETAARIO

Planetaariosta en nyt tiedä mitähän tästä sanoisi. Filmi joka pyöri (Me muukalaiset) oli vuodelta 2012, sen aikaisella resoluutiolla ja animoinneilla. Lähinnä tuli mieleen joku Wiin peli. Jos ei olisi E-Passilla saanut maksettua, tuskin olisi kannattanut käydä. Toinen näytös olisi varmaan ollut mielenkiintoisempi. URSAn tämän hetken tähtitaivaasta kertova 45 minuuttinen. Se oli kuitenkin vähän myöhään meidän aikatauluun, joten se jäi katsomatta. Toki sekin olisi maksanut 40€ lisää koko porukalta, lipulla kun ei päässyt katsomaan kuin yhden näytöksen.

Mutta tuonne ehkä pienellä varauksella, hieman kaipaisi päivittämistä. Ehkäpä noihin URSAn juttuihin kannattaisi maksaakin.

AKVAARIO

Aulan korkeudella ja alakerrassa oli akvaariot. 24 ikkunaa eri akvaarioihin, tuolla kai pisimpään viihdyttiin. Oli piraijoja ja monia muita. Akvaariot olivat siistit ja lasit puhtaat. Varmasti asukeilla hyvät oltavat.

Aksolotli on uhanalainen salamanterilaji, joka voi aikuisena kasvattaa keuhkot ja siirtyä asumaan vedestä maalle. Onkohan ihminenkin tullut vedestä jossain vaiheessa? Kasvattanut keuhkot ja päättänyt että nyt saa riittää tuo lorkkiminen.

Tämä oli joku krokotiililaji joka ilmeisesti oli tällä hetkellä päikkäreillä. Ei se liikkunut mihinkään koko aikana mitä siellä oltiin.

Meidän 3-vuotiaalle tuo oli ihan mielenkiintoinen paikka katsella eri elukoita joita on jossain ohjelmissa nähnyt ja kuullut. Ei sillä minnekään kiire ollut tuolta.

NÄSINNEULA

Joskus 80-luvulla tuolla käytiin ensimmäistä kerta. Aamuyöstä lähdettiin huvipuistoon ja farmariladan takapenkit oli kaadettuina ja meille oli patjat peräkontissa. Siellä me kolme lasta satiin touhuta miten tykättiin. Ei turvavöitä, ei tabletteja. Tekemisenä oli keräillä autojen rekisterinumeroita tai arvailla seuraavan auton väriä, merkkiä tms. Aina sitä jotain keksittiin. Varmasti kaikilla on jonkinlainen muisto tuosta tornista.

Näsinneulan rakentamisesta löytyy jonkin verran tietoa. Tuo itse torni on tehty liukuvaluna 33 päivässä, 4 metrin vuorokausivauhdilla. Rakentamisesta on kuvia ja juttua mm. seuraavien linkkien takaa.

https://yle.fi/a/3-10921628 – Ylen juttu vuodelta 2019

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/34054387-7929-5d32-92be-928dc6ca4463 – Maaseudun tulevaisuus 2021

Tampereen keskustaa. Tammerkoski ja Näsilinna, Finlaysonin alue, Torni hotelli ja Ratinan stadioni. Tuo on aika suoraviivainen tuo keskustan alue. Tuosta vain sillan alta ympyrään ja korkean valkoisen kerrostalon jälkeen oikealle Hämeenpuistoon ja ajaa vain niin kauan kunnes ei pääse kuin vasemmalle ja ollaankin jo Ratinan stadionilla. Sitten Hatanpään valtatietä linja-autoaseman ohi ja niin kauan kun tullaan Finlaysonin kohdalta Tammerkosken yli ja kohta ollaankin takaisin Hämeenpuistossa. Ja jos ei halua suoraan kotiin mennä, voi jatkaa Hämeenpuiston poikki kohti Pispalaa.

Pispalan harjua. Jos Näsinneulaa ei olisi rakennettu, toinen vaihtoehto olisi ollut tuon Pispalan näkötornin korottaminen. Tuskin samanlainen maamerkki olisi kuitenkaan. Tampereseen vois tutustua joskus oikein ajatuksenkin kanssa. Niin että olisi vähän muitakin kohteita kuin tuo Särkänniemen alue. Kiva pyörähdys kuitenkin näinkin ja tosi vähän väkeä näin alkukeväästä.