Kesäloman viimeisiä päiviä viedään ja päätetiin lähteä katsomaan Kauhanevan kansallispuistoa kun en ole siellä ennen käynyt. Sinne kai pääseen nevan kummastakin päästä, tällä kertaa menimme Karvian puoleisesta.
Hyvät pitkospuut oli koko kierroksen, Toiselle laitaa oli tehty myös esteetön reitti jonne olisi päässyt myös pyörätuolilla. Tänään sää oli pilvinen, värit on aivan erilaiset ja onhan siinä kastumisen jännitys momenttia myös.
Pitkospuita sai kävellä jonkin matkaa kunnes tultiin kierrettävän lammen rantaan.
En tiedä saisiko tuolta kalaa, ei siellä ainakaan mikään hyppinyt. Nyt ei ollut itikoita lainkaan, miten sitten aurinkoisella, olisiko paarmoja tms.
Samanlaiset pitkospuut jatkuivat koko lammen ympäri. Helppo oli kävellä.
Kauhajoen puoleisessa päässä paistettiin makkarat tulipaikalla. Hyvä saha ja kirves oli moottorisahalla aloiteltuja puita.
Tulipaikan vieressä oli näkötorni jonne meni tukevat portaat. Juniorikin saatiin ylös kantamalla kun alkoi kai käppäily jo hieman tuntumaan jaloissa ja iltapäivä oli sen verran pitkällä että väsytti muutenkin.
Näkötornista näkyi sadealue joka meni jo aika läheltä.
Tuostaha voisi joku kerta kokeilla heittää virvelillä, nyt ei sellaisia ollut mukana.
Ja lopulta, melkein autolla, sade saavutti meidät. Kastuttiin ihan kohtuudella, mutta oli silti ihan mukavaa. Metsässä kävellessä ei sadekaan niin haitannut, koska puut suojasi aika paljon.
Mukava tuollakin oli käydä, jotenkin erilainen paikka kuin missä yleensä on tullut käytyä. Joku voisi sanoa että suotahan tuo on ja niinhän se onkin. Värimaailma oli aivan omaa luokkaansa tuolla sopivasti auringon paistaessa. Pitänee käydä toistekin.
