Tänään käytiin Santavuoren näkötornissa katsomassa maisemia. Tänne pääsee Kurikasta kun lähteen Ilmajoelle päin ja nuijamiesten muistomerkin jälkeen kääntyy oikealle ja kun tie nousee ylös niin on viitta oikealle, Santavuoren näkötorni.
Nuorimmainen toimi joukkueen johtajana, tälläkin kertaa meni ihan tornin ylätasanteelle asti. Se on kyllä innokas liikkumaan. Lähinnä saa vähän toppuutella ettei mene niin kovaa ja kauas omin päin.
Tornista oli hyvät näkymät vähän joka suuntaan. Tuolla näkyy Koskenkorvan viinatehdas.
Maisemat niin kuin Kaunispäällä.
Lato pellolla. Vieläköhän latoja käytetään mihinkään? Vai onko katoavaa kansanperinnettä?
Näkötornin kohdilta seurattiin polkua alemmas ja siellä olisi myös laavu makkarankin paistoon. Haravalla voisi olla töitä kun joku kerta menisi, nokea ja tuhkaa on sen verran että aika helposti tuolla sotkee itsensä. Kai se on kuitenkin sen verran suosittu paikka että puuta palaa ja väkisinkin nokea tulee.
Ihan kiva pyrähdys tähän meidän näkötornien sarjaan.
Näin sunnuntaipäivän ratoksi lähdettiin käymään tuossa muutaman kilometrin päässä olevalla Loukajan näkötornissa Luovan kylässä. Naperolla tuntui olevan kierroksia riittävästi niin ajattelin että ylös kiipeämisellä saisi jonkin verran kulutettua virtaa.
Lumet oli jo melkein sulaneet, ainakin autolla pääsi ylös parkkipaikalle ajamaan. 3v meni puolijuoksua ylös asti ja sitten alkoi kiivetä portaita ylöspäin. Ensin mentiin tasanteelle asti ja sitten samaa vauhtia kierreportaat. Ei alkanut hirvittämään kun en kauhistellut korkeutta sen enempää.
Mukavat maisemat tuolta on kyllä, varsinkin näin komealla ilmalla.
Jalasjärvenkin suunnalla saattoi nähdä kiuaskallion rinteen selvästi. Toki kuvaa en siitä ottanut. Alas tullessa ehti jo hetkeksi jäädä katselemaan maisemia kierreportaistakin. Äkkiseltään aika huimaavaa kokemus kun portaat on aika jyrkät ja se kaide menee myös jyrkästi alas. Edessä ei tavallaan ole mitään suojaa joka estäisi putoamasta, mutta ei sieltä putoa. Menee vain askelman kerrallaan.
Naperoa kehuin hurjapäiseksi kiipeilijäksi ja se meinasi että alkaa isona tuulimyllyjen korjaajaksi. Tuskin ihan paha ammatinvalinta sekään.
Taas olisi se aika vuodesta, että tiet alkaa kuivumaan ja pikkuhiljaa polttelisi tien päälle. Nyt onkin hommattuna uudet renkaat ja ketju-rataspakettia ja takajarrupalat. Bensaletkut ja jouset niiden ympärille. Muutama O-rengas kaasareihin tyhjäkäynnin seosruuveihin. Akkukin on ollut laturissa, joten ei kai muuta kuin starttaamaan. Nyt ei pitäisi kastella tulppaakaan kun viime kesänä hoksasin sen neulojen korkeuseron ja se on nyt korjattu.
Ja niinhän se lähtikin. Varmaan ensimmäistä kertaa oli mopedin akku ladattuna ja lisävirtaa sai Focuksesta. Bensahana auki ja starttailemaan. Pikkuhiljaa se lähti sylinteri kerrallaan käyntiin. Aina on saanut tulpat vaihtaa ennen kuin on lähtenyt tulille, nyt kävi kaikilla kun laittoi bensahanan auki alipaineella. Aikani siinä kaasuttelin katoksessa ja tulin sisälle.
Sitten iski himpura että jos sen vaikka pesisi saman tien. Ajoin sen tuohon aurinkoiselle paikalle ja virautin enimmät pölyt pois. Rengaspaineita en jaksanut katsoa kun tuntui että on aika kovat vanhoillakin ilmolla.
Vaihdan ne renkaat ja ketjut vähän myöhemmin kun ensin saa vähän kilometriä alle noilla vanhoilla. On hiekkaa ja karkea tien pinta, nuokin vielä hetken menee. Katteitakin pitäisi kai korjailla, ainakin parsia sen verran että pysyvät mukana. Niin joo se alakolmio on vielä hommaamatta.
Sitten jossain vaiheessa pitäisi noita katkaisijoita vähän järkevöittää. Ajotietokoneen nappi on niin kaukana että pitää kurotella, samoin sitä kontrastia voisi koittaa vähän säätää.
Toinen juttu on se kahvan lämmittimien kytkin. Se pitäisi laittaa myös niin että sitä voi käyttää peukalolla.
Mittariston lasit on myös jostain syystä parhaat päivänsä nähneet. Kosteus ja pakkanenko vai jarruneste, en tiedä. Mittaristoon löytyi lasi Saksasta romuttamolta ja samalla tilasin tuon ohjauskolmion muovin.
Siinä on pari paikkaa joihin koitin laittaa aikoinaan jotain Garminin ensimmäistä kädessä pidettävää GPS-laitetta ja sitten pari jotain muuta reikää. Ne ei yhteensä olleet kuin sen 56€ posteineen.
Laukkujenkin kanssa on ollut pari ongelmaa melkein aina. Alumiini osat sotkevat tavarat ja takalaukku on muutaman kerran lähtenyt takaa irti ja noussut saranan varassa selkää vasten.
Syynä moiseen on kai nuo liian pienet kynnet noissa laukun kiinnikkeissä. Paikallaan riuhtoen niitä kyllä ei saa lipsahtamaan, mutta lieneekö siinä joku ruoska efekti kun ajaa mointtuun ja kaikki se liike kertautuu tuonne viimeiseen pisteeseen joka sitten antaa periksi. Syy voi olla kynsissä tai sitten se lukon saranan akseli on kulunut jonkin verran ja päästää laukun liian taakse.
Ajattelin asian ratkaista laittamalla tuohon joko alumiinisen tai ihan peltisen pellin, sitten sen ei luulisi enää pääsevän minnekkään. Varmaan aika hyvin pysyisi jollain popniiteillä ja isoilla prikoilla.
Laukkujen sisäpinnat pesin myös ja lakkasin ne alumiini osat ettei niistä jää tavaroihin harmaata. En tiedä onko se alumiinin hapettumaa vai mitä, mutta vaikka ne näyttävätkin puhtailta niin paperilla pyyhkiessä jää paperi harmaaksi ja hetken päästä on tavarat harmaassa joka taas tarttuu joka paikkaan.
Laitoin niin että valui, mutta eipä sillä tuolla sisällä oo merkitystä ja jos ne kamat alkaisi pysymään siistinä myös.
Joskus tuntuu että viikonloput kuluu juuri samoissa merkeissä. Jostain syystä pätkähti päähän että olisi kiva pyörähtää jossain. Tampere kun on tässä melko lähellä niin sinne sitten. Näsinneula, Akvaario ja Planetaario oli kohteena.
Viime kerrasta kun on aikaa, ajateltiin käydä Teivon ABC:llä syömässä, vaan sepä oli suljettu. Sama kohtalo kai odottaa täälläkin tuota lähi ABC:tä jonkun ajan kuluttua. Mapsiin vain lähin Hese ja sepä löytyikin parin kilometrin päästä.
PLANETAARIO
Planetaariosta en nyt tiedä mitähän tästä sanoisi. Filmi joka pyöri (Me muukalaiset) oli vuodelta 2012, sen aikaisella resoluutiolla ja animoinneilla. Lähinnä tuli mieleen joku Wiin peli. Jos ei olisi E-Passilla saanut maksettua, tuskin olisi kannattanut käydä. Toinen näytös olisi varmaan ollut mielenkiintoisempi. URSAn tämän hetken tähtitaivaasta kertova 45 minuuttinen. Se oli kuitenkin vähän myöhään meidän aikatauluun, joten se jäi katsomatta. Toki sekin olisi maksanut 40€ lisää koko porukalta, lipulla kun ei päässyt katsomaan kuin yhden näytöksen.
Mutta tuonne ehkä pienellä varauksella, hieman kaipaisi päivittämistä. Ehkäpä noihin URSAn juttuihin kannattaisi maksaakin.
AKVAARIO
Aulan korkeudella ja alakerrassa oli akvaariot. 24 ikkunaa eri akvaarioihin, tuolla kai pisimpään viihdyttiin. Oli piraijoja ja monia muita. Akvaariot olivat siistit ja lasit puhtaat. Varmasti asukeilla hyvät oltavat.
Aksolotli on uhanalainen salamanterilaji, joka voi aikuisena kasvattaa keuhkot ja siirtyä asumaan vedestä maalle. Onkohan ihminenkin tullut vedestä jossain vaiheessa? Kasvattanut keuhkot ja päättänyt että nyt saa riittää tuo lorkkiminen.
Tämä oli joku krokotiililaji joka ilmeisesti oli tällä hetkellä päikkäreillä. Ei se liikkunut mihinkään koko aikana mitä siellä oltiin.
Meidän 3-vuotiaalle tuo oli ihan mielenkiintoinen paikka katsella eri elukoita joita on jossain ohjelmissa nähnyt ja kuullut. Ei sillä minnekään kiire ollut tuolta.
NÄSINNEULA
Joskus 80-luvulla tuolla käytiin ensimmäistä kerta. Aamuyöstä lähdettiin huvipuistoon ja farmariladan takapenkit oli kaadettuina ja meille oli patjat peräkontissa. Siellä me kolme lasta satiin touhuta miten tykättiin. Ei turvavöitä, ei tabletteja. Tekemisenä oli keräillä autojen rekisterinumeroita tai arvailla seuraavan auton väriä, merkkiä tms. Aina sitä jotain keksittiin. Varmasti kaikilla on jonkinlainen muisto tuosta tornista.
Näsinneulan rakentamisesta löytyy jonkin verran tietoa. Tuo itse torni on tehty liukuvaluna 33 päivässä, 4 metrin vuorokausivauhdilla. Rakentamisesta on kuvia ja juttua mm. seuraavien linkkien takaa.
Tampereen keskustaa. Tammerkoski ja Näsilinna, Finlaysonin alue, Torni hotelli ja Ratinan stadioni. Tuo on aika suoraviivainen tuo keskustan alue. Tuosta vain sillan alta ympyrään ja korkean valkoisen kerrostalon jälkeen oikealle Hämeenpuistoon ja ajaa vain niin kauan kunnes ei pääse kuin vasemmalle ja ollaankin jo Ratinan stadionilla. Sitten Hatanpään valtatietä linja-autoaseman ohi ja niin kauan kun tullaan Finlaysonin kohdalta Tammerkosken yli ja kohta ollaankin takaisin Hämeenpuistossa. Ja jos ei halua suoraan kotiin mennä, voi jatkaa Hämeenpuiston poikki kohti Pispalaa.
Pispalan harjua. Jos Näsinneulaa ei olisi rakennettu, toinen vaihtoehto olisi ollut tuon Pispalan näkötornin korottaminen. Tuskin samanlainen maamerkki olisi kuitenkaan. Tampereseen vois tutustua joskus oikein ajatuksenkin kanssa. Niin että olisi vähän muitakin kohteita kuin tuo Särkänniemen alue. Kiva pyörähdys kuitenkin näinkin ja tosi vähän väkeä näin alkukeväästä.
