Kuukausi: lokakuu 2025

Julkaistu

Suzuki talviteloille.

Sinne jäi Sutsuki talvisäilöön pojan Uralin viereen. Ei mahdottomia reissuja tullut tehtyä, mutta ihan mukavasti ajelua kuitenkin.

Tämän talven suunnitelmissa on seuraavat huollot.

  • Öljyt ja suodatin
  • Jarru- ja kytkinnesteet
  • Ketjut ja rattaat
  • Mittariston pleksin vaihto
  • Bensaletkujen vaihto
  • Laturin purku ja liitokset
  • Ilmanputsarin pesu
  • Kaasareiden neulojen pikkuosien (prikka ja välilevy 1. kaasariin)
  • Tyhjäkäyntiseosruuvien O-renkaiden asennus niihin joista puuttuu
  • Lisäpitkä ja sen kytkin sopivaan paikkaan
  • Sumarit ja kytkin
  • Kameran, Navigaattorin ja kännykän telineet ja sähköasennukset
  • Tietysti laukun sisälläkin olisi hyvä ladata ainakin jotain akkua ja joskus olen kaivannut valoja niihin.
  • Katteiden paikkailua ja maalaamista

Siinä voi äkkiä talvi käydä lyhyeksi tuollaisen korjauslistan kanssa. Toivotaan että edes osan ehtisi tehdä.

Vaikka rautaperseajo tuntui turhalta, jäi siitä mukavimmat muistot kuitenkin. Ensi kesälle on suunnitelmissa jo uusi ajo, Toivottavasti on lyhyt talvi ja pitkä kevät. Noin viiden kuukauden päästä pääsee taas tien päälle.

Nyt vain pyörä pois liikennekäytöstä ja kohti uusia reissuja.

Julkaistu

Susivuorenluola ja näkötorni

Kanuunakalliolta tullessa hoksattiin että Susivuoren luolallekaan ei ole matkaa paljon minkään vertaa. Viimeksi kävin tuolla mopedilla kesällä, ihan vain siksi kun en aiemmin ollut tuolla käynyt. Silloin en käynyt kuin luolan katsomassa, mutta olihan tuolla mukava kierros käppäilläkin. Silloin helteessä ajokamppeissa ei oikein kiinnostanut lähteä ympäristöä tutkimaan sen enempää. Parkkipaikalta reilu 400 metriä nousua luolalle.

Tämä oli vissiin ajoitettu yli 100000 vuotta vanhaksi asuinpaikaksi. Onhan tuo varmasti sellainen paikka, että mielummin tuolla tappaa aikaansa kuin räntäsateessa lumpeenlehti kalsareissa jossain muualla.

Tuolla oli valot, jotka saa päälle nappia painamalla. Mukava että on jätetty mahdollisuus nähdä luolan perälle asti. Nuo kiskot ja kärryt on argeologien peruja, maa-aines helpompi kuskata pihalle vaunulla kuin jollain säkillä tms.

Jännä ettei tuolla sen enempää väkeä käy, alle kymmenen nimeä oli minun jälkeen tullut vieraskirjaan kuukaudessa.

Luolan vierestä lähti polku jonka vieressä oli tolppa jossa oli näkötornin kuva ja reilu 300m. Lähdettiin seuraamaan polkua. Tolppia oli laitettu ihan riittävän tiheästi, pari kolme seuraavaa oli näkyvissä kokoajan.

Polun päässä oli tukevan oloinen näkötorni. Vaikka tuuli todella kovaa, ei torni osoittanut minkäänlaisia huojumisen merkkejä. Portaat oli sopivat kiivetä ja ylhäällä oli hienosti tilaa.

Ihan hyvät maisemat, vaikkakin tuulivoimaloita täynnä. Kymmeniä eri suunnissa, mutta kai tämä rannikko on tuulivoimalalle suotuisaa seutua. Saattaa horisontissa näkyä, mutta paljon niitä oli.

Tultiin alas ja käytiin katsomassa vielä kivipeltoa jonne oli viitta ennen Susivuoren luolaa. Saman tyyppisen kivipellon olen nähnyt aiemminkin, mutta se oli Lauhavuoressa. Tuo oli hieman pienempi siitä.

Poitsulle tuossa oli mukavasti tongittavaa. Ei se itse tuota monttua kaivanut, eikä kivipinoja kasailtu. Päivä meni äkkiä tuolla reissulla ja mukava päivä. Jäbällekin uni maistui kun oltiin koko päivä pihalla.

Julkaistu

Kanuunakallio tuulisena päivänä

Tänään lähdettiin käymään Kristiinankaupungissa kanuunakalliolla. Teija siitä oli jostain kuullut, mulla ei ollut hajuakaan. Tuuli tosiaan todella kovaa, mutta muuten oli aurinkoinen päivä. Kauhajoen ja Teuvan kautta ja ennen Kaskista Kristiinan kaupunkia kohti. Googlemaps näytti tietä ja mentiin voimalaitosalueen portin taakse, sitten sellaista hiekkatietä jossa oli asiaton oleskelu kielletty, mutta päästiin kuitenkin Kanuunakalliolle.

Hyvät pitkospuut oli tehty, vaikka maasto oli sen verran hyvä ettei siinä kyllä pitkoksia kaivannut. Oli sellainen ihan mukava keli tuolla käydä, kun oli sen verran kova aallokko tuulen vuoksi, mutta muuten ihan aurinkoinen päivä.

Löydettiin rannalta sellainen kahden kiven väliin laitettu puun runko jonka päällä oli hyvä istua ja syödä eväitä. Melkein jalat kastuivat isoimmista aalloista, muttei kuitenkaan.

Kokeilin eri valotusaikoja ja sitä miten veden liikkeen saisi vangittua. En silti tykkää kun vesi menee sellaiseksi puuroksi, mutta alla lienee sellainen mielestäni sopiva kompromissi. Hieman näkyy veden liikettä, muttei mitään puolen metrin kaaria joka pisaralle.

Ihan mukava paikka, varsinkin tällaisena päivänä. Pitää joskus käydä kun on tyyni ilta, varmasti ihan eri tunnelma tuolla silloin.