Kuten tuossa rautaperseillessä huomasin, ja monesti muulloinkin oudossa paikassa jää käymättä jos ei ole karttaa. Isojenkin kaupunkien läpi kyllä ajaa kun seuraan vain tien numeroa jonne on menossa. Nyt kuitenkin tuli tuollainen tarjous josta en kieltäytynyt. Zumo 396 lmt-s 229€ sisältäen kaikki kilkkeet moottoripyörän asennukseen ja automatkalle. Normaalisti näytti olevan 490€, mutta tuo taitaa olla poistuvaa mallistoa.
Se on julkaistu vissiinkin jo vuonna 2018 eli 7 vuotta elektroniikassa on ikuisuuus. Näyttö on pienehkö nykymittapuun mukaan, mutta laite sinänsä on kivan kokoinen ja sujahtaa helposti taskuun kun pyörän jättää parkkiin. Ja mitä sitä nyt olen hetken kokeillut, kyllä se ihan soiva peli tuntuu olevan.
Moottoripyöräilyyn kun se on suunniteltu, reitin voi halutessaan muodostaa joko lyhyin, nopein, tai adventure joista viimeisessä voi liukupalkeilla säätää reitin mutkaisuutta, mäkisyytttä yms ominaisuuksia.
Toinen moottoripyöräilyyn mukava ominaisuus on sähköinen polttoainetankki. Tiedät tilavuuden ja paljonko tankilla suunnilleen pääsee. Nollaat Zumon tankin tankatessa ja se lisää siinä vaiheessa kun olisi aika tankata reitille ehdotuksia tankkauspaikoista.
Kolmas moottoripyörä asia on huoltojen kirjaus. Merkitään öljyn, tulppien tai vaikka ketjun rasvaus ja Zumo pitää sähköistä huoltokirjaa tehdyistä huolloista ja muistuttaa että olisi aika taas huoltaa jotain.
Sitten kun olet jossain, voit tehdä reitin joka palaa takaisin lähtöpaikkaasi ja haluat vaikka 5 tunnin reitin adventure modella. Sitten se laskee sellaisen kierroksen ja opastaa takaisin. Varsin mielenkiintoista.
Tuossa kun on tuo wlan, aluksi piti päivittää kartat. Homma vei ainakin 3 tuntia, mutta kai ne kartat on nyt ajan tasalla. Kännykkäsovelluksen kautta se hakee tiedon tietyöstä, onnettomuuksista, ilmoitetuista liikuteltavista nopeusvalvonta kameroista ja maksoin 5,99€ siitä että voi katsoa sadetutkaa myös navigaattorin näytöltä.
Sitten puhelut ja viestit pitäisi onnistua myös sekä musiikin hallinta näppäimet. Jotenkin vain en osaa kuvitella kirjoittavani ajohanskat kädessä viestejä, toimineeko esimerkiksi whatsappin kanssa ollenkaan. En ole vielä kokeillut.
Omia reittejä voi tallentaa ja muistikortilla voi laajentaa muistia. En toki tiedä minkä verran sitä on, mutta tukee kortteja 64Gt asti.
Asennusta varten mukana tuli sellainen u-pultti kiinnike tankoon. Tankoa kun ei ole, voi navigaattorin kiinnittää myös mukana tulleilla kiinnikkeillä esimerkiksi kytkimen kahden kiinnityspultin kiinnikkeisiin. Myös autoon tulee imukuppikiinnike ja tupakinsytytinkaapeli ja autolla ajamiseen voi valita oman moodinsa.
Ajattelin ensin laittaa sen tuohon kytkinkahvaan, mutta hetken tuumittuani tulin siihen ajatukseen, että laitan sen kiinni tuohon ohjaustangon keskellä olevaan muoviosaan. Yksi syy oli ryyppyvivun liikkeen rajoittuminen ja toinen se että hankala koittaa osua nappeihin jos se ”leijuu” ilmassa. Hommasin jossain vaiheessa tuollaisen ehyenkin muovinpalan kun vanhassa on ruuvinreikiä jo ihan tarpeeksi. Päätin kuitenkin porata vanhaan muutaman reiän lisää ja laittaa sen tuohon vähän korotettuna ja jotenkin niin ettei se haittaa virtalukon pyörittelyä. Samalla peittyy ne reiät ja säästyy se ehyt muovi. Sillai se pitäisi saada paikalleen ettei se haittaa virtalukon käyttämistä, näkyy tankkilaukun takaa ja on käytettävissä ajon aikana.
Ja sitten asennus. Laitteen mukana tulee riittävästi piuhaa akulle asti, Minulla on kahvan lämmittimet siten että niiden rele saa virtaa kun virta on päällä ja niille on sulakekin valmiina. Otin sähköt siitä samoista nastoista kuin kahvanlämmittimillekin menee. Nyt kun virran laittaa päälle, tulee navigaattoriinkin valot ja kun pyörän sammuttaa, sammuu navigaattorikin.
Mutta on kyllä aika makealla paikalla, helposti luettavissa. Toinen juttu kun se nyt on tuossa keskellä, niin sitä voi sorkkia kummallakin kädellä ainakin parkissa, toisin kuin jos olisi kytkimen vieressä. Vielä kun saisi yhdistettyä korvanappeihin niin olisi aika jees.
Ja suurin osa tuon vanhan ohjaustangon keskimuovin ruuvinreijistä peittyi uuden asennuksen alle ja siistiytti siten näkymää ihan ohimennen.
Noniin. Näinhän se läpi meni ja olisi mennyt se SS1000:kin. Varoittelivat että tarkastukseen menee noin 4 viikkoa, muuta käytännössä suoritus oli tarkistettu parissa päivässä. Ajotarkastajalta tuli viestiä että suoritus on hyväksytty ja suoritusta vastaavat tilpehöörit olisi postitettu. Ilmeisesti tällä kertaa ei tuota mahdotonta ruuhkaa ollut ja tarkastajien lomat ei olleet vielä kiivaimmillaan.
Ensin reissun jälkeen kävi mielessä asian mielettömyys, mutta ajonahan tuo ei ollut paha, ainoastaan kun saisi suunniteltua sellaisen maisemareitin että olisi oikeasti jotain nähtävää, tuohan olisi jopa kiva. Saisi päivän ajaa niin paljon kuin vain haluaa. Nyt jo viikon jälkeen tuntuu että mihin sitä seuraavan ajon tekisi.
Tuollaisen kunniakirjan sain ajosta. Saapa nähdä tuleeko näitä lisää. Jotenkin kiehtoisi se SS1000 ja onhan noita ajoja muitakin. Näin jonkin ajan kuluttua tuntuu että miksipä ei, kyllä siinä ihan kivasti näkee Suomea kuitenkin. Pitää vain suunnitella joku toinen reitti, jotenkin olisi kiva nähdä tuota Turun suuntaa ja ehkä pistäytyä Hatsapurille Puumalaan.
Oli se loppujen lopuksi ihan mukava reissu kun ei tarvinnut kärsiä misään vaiheessa.
Juhannuksen sääennustetta katsoessani näytti suunniteltu lauantai kovin sateiselta. Ensin siis oli tarkoitus lähteä illalla ajelemaan sinne Kuusamon suuntaan. Perjantai vaikutti sään puolesta paremmalta ja mieleen hiipi ajatus että jos torstaina kävisi hyvissä ajoin nukkumaan, ehtisi aamulla lähtiessä jo melko pitkälle suunniteltuun lähtöaikaan mennessä.
Siispä perjantaina, kymmenen tunnin yöunilla suuntasin tankille aamu kahdeksaksi. Aamupalaksi otin puuroa ja pari leipää, että on jotain mahassa eikä olisi heti nälkä. Aloitus tankkauksen kellonaika on 07.58, eli aika hyvin osuin kello kahdeksan suunnitelmaan.
Sitten vain Ylivieskaa kohti. Matkalla ei ollut mitään mahdottoman dramaattista. Mittarin mukaan kaikki ajeli sen 110, jonka olen todennut joskus mittarivirheeksikin. Toholammin ja Sievin välillä oli tietyö. Vaikka pinta oli uutta, oli rajoitus 80 koska maalauksia ei ollut. Lisäksi Sievin päässä oli osuus kokonaan ilman asvalttia, mutta ei sitä kovin pitkästi ollut.
Ylivieskaan tankille ja uutta kuvaa tankkauskuitista. Ei mulla sen kummemmin mikään ollut, joten jatkoin kohti Kiiminkiä. Heti ensimmäisenä, ennen kuin päästiin edes vesitornin ohi, edessä oli rekka takanaan kaksi autoa. Pysähdyin P-paikalle ottamaan vesihuikan ja vähän helpottamaan ja läksin sitten sen rekan perään. Jotenkin kurja ohittaa joku ja sitten pysähtyä kuselle, vain päästääkseni saman taas ohitse.
Matka jatkui kohti Liminkaa ja väkeä olikin jo enemmän liikkeellä. Moottoritiellä ajelin aika huoletta ja kohta jo käännyinkin Kuusamoa kohti. Siellä oli autoja yhtenä letkana ja Kiiminkiin päästyäni tankkasin jälleen. Tankille oli oikein jono ja piti hetki odotella. Ei mulla vieläkään ollut mikään hätä eikä nälkäkään, joten jatkoin aikalailla samantien kohti Kuusamoa. Ajattelin että siellä voisin pysähtyä vähän pitempään.
Joitakin letkan pätkiä veti autot jotka ajoi yhdeksää kymppiä. Pyörä kun toimi hienosti, ne oli helppoja ohittaa. Eli kytkin ei luistanut ja voimaa tuntui löytyvän. Ihan hyvä että se sähkövika hyydytti menopelin sinne Poriin muutama viikko sitten. Se olisi nyt kohdalla jos en olisi silloin sitä joutunut paikallistamaan ja korjaamaan.
Ennen Pudasjärveä oli ensimmäiset porot tiellä. Nekin on sellaisia että ensimmäisiin melkein tulee pysähdyttyä ja pikkuhiljaa uskaltaa ajaa rohkeammin kohdatessa. Pudasjärvellä sain kiinni asuntoauton, mielessä kävin sen ohittaminen, mutta se ajoikin vielä kovempaa kuin itse olisin ajanut. Seurailin perässä Posion risteykseen asti jonne se kääntyi. Ajelin menemään ja saavutin taas letkanpään. Matkaa ei ollut kuin alle 40km Kuusamoon niin ei sitten jaksanut alkaa ohittelemaan, melkein samaa vauhtia olisin mennyt itsekin. Koko matkan pohjoistuuli painoi vastaan ja alkoi olla hieman kylmäkin.
Kuusamossa tankkasin ja dokumentoin kuitin. Otin kuuman kaakaon ja jonkin isoimman hamppariaterian mitä löytyi. Täytyy sanoa että varsin herkulliselta maistui siihen hetkeen. Joku paikallinen mies tuli juttelemaan ja kyseli miten tarkenee, kehui olleensa kalassa ja oli tuuli mennyt ytimiin asti. Sitten on niitä ootkos kaukaa ja onko vielä pitkä matka? Juu, Jalasjärveltä tullu tänne ja nyt pitäisi lähteä kohti Mäntsälää. Sieltä vielä illan päälle Tampereen kautta kotia.
En minä siinä kovin kauaksi viitsinyt jäädä taukoa pitämään. Maha täynnä, mopo tankattuna ja jäsenet suorittuna. Mikäs siinä muuta kuin matkaan.
Ei tarvinnut pitkästi mennä kun oli jo ensimmäiset porot tien poskella. Ei ne kovin nopeita ole liikkeissään silloin kun natustavat jotain varpua maasta.
Aika hyvin ne maastoutuvat tuohon kivikkoon. Aika lailla paikallaan tuntuvat pysyvän. Muutamia poroja oli aina silloin tällöin ja vastaantulijat aina räpsytti valoja. Suurpetokeskuksen kyltit jäi taakse ja hiljalleen tulin Suomussalmen puolelle. Olikos se viime kesänä kun tästä mentiin toiseen suuntaan.
Hiljaisen kansan kohdalla piti pysähtyä kuvan verran. Parkkipaikalla oli neljä autoa ja osa niistäkin taisi olla työntekijöiden. Eiköhän muutaman viikon päästä tilanne ole toinen kun matkailijat valtaavat pohjoisen.
Taas mentiin palan matkaa ja tiellä oli poroja jolkottelemassa. Pysähdyin oikein ottamaan kuvia, mutta aika kaukaisiksi ne jäi. Pitäisi olla kamera aina käden ulottuvilla, tai sitten Gopro kuvaamassa loopilla pätkää jonka saisi sitten tallennettua. Voisi saada helpoiten kuvattua kun nappia painamalla saisi halutun pätkän talteen.
Suomussalmi jäi taakse ja lähestyi Kajaania. Mietinkin mistä suunnasta sinne tullaan Kuusamosta ja kyllä sen sitten huomasi kuplahallin kohdalla että tutussa paikassa ollaan.
ABC:lle siis ja munkki ja kuuma kaakao. Paria motoristia jututtelin ja juhannusajelulla hekin olivat.
En Kajaaniinkaan jäänyt asumaan kun ei mulla mikään sen kummemmin ollut. Siinä mielessä helppo ajella kun oli itselle ennestään ajamatonta tietä Kokkolan risteyksen jälkeen. Siihen asti taas muistelin armeija-aikaa.
Iisalmi tuli ja meni. Alunperin ajattelin olevani tässä vaiheessa niin poikki että pitäisi jo pysähtyä siihen. Jatkoin kohti Kuopiota. Tarkoitus oli löytää sellainen huoltoasema tankkaukselle ettei tarvitsisi poiketa kovin kauas moottoritieltä. Ennen Kallansiltoja oli oikealla puolella Nesteen asema ja poikkesin sinne. Sehän oli arkenakin kiinni jo viideltä joten tankkasin vain ja otin kuitin talteen.
Jussipaidan kaivoin repusta ja voi sanoa että onneksi otin sen mukaan. Muuten olisin jäätynyt varmasti.
Taustalla siis Puijon torni, mutta kun reissun teema on ajaa vain kilometrejä, sekin jäi käymättä. Siispä rampista alas ja kohti Mikkeliä. Mäntsälään olisi ollut Mapsin mukaan 330km ja Mikkeli on siinä puolessa välissä. Mietein että kokeilisiko ajaa koko matkan Mäntsälään ilman tankkausta, mutta päätin kuitenkin pysähtyä tuollakin. Aina se pikkuinenkin tauko jotenkin nollaa ajokunnon.
Pitkäjärvellä rasvasin kettingin ja hörppäsin vähän vettä. Ensin meinasin tuolla käydä myös sisällä, mutta ei mulla oikeastaan ollut mikään niin jatkoin sitten kohti Mäntsälää. Lahden viitat etsintään ja sinne siis.
Mikkelin ja Lahden väli oli jotenkin maisemallisesti kauneinta ja näinpä täällä ensimmäisen Juhannuskokkonikin. Ei se paljon poikennut pääsiäiskokosta.
Tämä on yhdeltä rautaiselta sillalta auringon laskun jälkeen. Olisi pohjoisempanakin ollut hienoja maisemia ja jotenkin nyt harmittaa kun ei tullut pysähdyttyä sen vertaa että olisi ottanut pari kuvaa. Ei tässä nyt niin kiire olisi ollut.
Ilta alkoi hämärtyä ja pikkuisen jäi vaivaamaan kun en ottanut sitä kirkasta visiiriä mukaan. Etelässä on paljon pimeämpää yöllä kuin esimerkiksi Kuusamossa. Alkuperäinen ajatus oli olla keskiyöllä Kuusamossa ja sillä se kai jäikin kotiin.
Siispä Lahden kohdalla homma vähän kostautui. Mullahan ei karttaa ollut koko reissulla. Silleen suurpiirteisesti lähdin vain että ajelenpa ensin Kuusamoon ja sitten ABC:ltä tullessa ympyrästä vasempaan vitostielle ja siitä Mäntsälään asti.
Lahdessa Hartwallin jälkeen tien yllä näin kyltit oikealle Tampere tie 12 ja vitostietä ei missään. Tumma visiiri ja saa luettua tekstit viime tingassa ja ajatuksissaan kun ajelee ja päätös pitäisi tehdä heti.
Ylhäältä siis olin tulossa ja tuo oikealle kääntyminen vei siis tunneliin joka kai menee tuon vihreän alueen läpi. Äkkiä vain tehtävä päätös että tie menee tämän yli niin ekasta rampista oikealle ja tien yli ja tulihan sieltä toiselta puolelta ramppi alas toiseen tunneliin ja pääsin jo takaisin onneksi. Tuossa kuitenkin on aika sekava tuo risteys niin miettiessä ajoin siitä suoraan ja takaisin Mikkeliä kohti. Seuraava ramppi taas oikealle ja mennessä katsoin että jostain sieltä pääsee alaskin. Onneksi ketään ei ollut missään niin sain sahata noita teitä ihan rauhassa. Lopulta pääsin alas oikeaan suuntaan ja jatkoin sitä 75 tietä Helsinkiä kohti.
Kohtapa sitä tulikin kylttejä pitkästikö oli Mäntsälään ja jossain vaiheessa oli se Juustoportinkin kyltti.
Juustoportti oli odotetusti kiinni ja ei sieltä olisi saanutkaan kuin kaasua. Onneksi vieressä oli 24/7 auki oleva ST1. Sinne siis tankille. Se on kyllä ilo huomata toista tuhatta kilsaa ajaneena tällainen ilmoitus nurkkapisteen tankkauksessa.
Otin kyllä kuvia tankkauksesta monesta suunnasta ja mietein että ei sille mitään voi. Oli siinä aseman tiedot ja palvelunumero johon olisi voinut soittaa. Otin ne talteen. Ajoin pyörän parkkiin ja kävin pesemässä visiirin. Kello oli vähän yli puolenyön ja ilta oli aika hämärä.
Kylmääni otin kaakaon enkä voinut vastustaa paniinia. Maksoin ne ja sitten ajattelin että vaikka onkin vähän kaukaa haettua niin kysympä myyjältä, voisiko se loihtia kuitin tankkauksesta. Ja perhana, onnistuihan se. Sanoin että olen tässä suorittamassa tällaista ajohommaa ja tänään on mittariin tullut jo toistatuhatta kilsaa, harmi jos se jää tästä kiinni ettei saa kuittia. En minä normaalisti niin kuitin kipeä ole, nyt vain tuntuu että olisi mennyt tämän päivän suoritus hukkaan jos ei saa kuittia. Näytin kuvasta mitä tuli tankattua ja sain lapun kouraan. Jipii!
Mapsista katsoin sen mistä pitikään kääntyä Hyvinkäälle ja oikotien motarille. Hyvinkäälle oli joku vajaa 40 km ja se meni siitä puolesta välistä. Pimeästä ja tummasta visiiristä johtuen jouduin ajamaan lähes Tampereelle asti visiiri auki. Piti vain maata tankin päällä niin ei niin pahasti tuulenut silmiin. Hienosti veti mopedi kylmää kesäyön ilmaa ja täytyy kyllä todeta että ei tuolla 90-luvun valolla näe yhtään mitään. Ainoa ero lyhyiden ja pitkien välillä oli sininen merkkivalo. Nyt on sitten ollut poskipää hellänä koko päivän ja silmät vuotaa, liekkö joku tulehdus.
Hämeenlinnassa piti sen takia käydä tankilla ettei reittiä laskettaisi jonkun ajallisesti tuntia pidemmän pikkutien mukaan Tampereelle. Toisaalta ihan hyvä että tuli käytyä, bensa riitti Jalasjärvelle asti.
Eikä siinä muutenkaan mitään ongelma olisi ollut ajaa Hämeenlinnasta Jalasjärvelle. Ikean jälkeinen risteys on joskus aikoinaan sen verran hyvin sekoiltu että sekin meni ihan ensimmäisellä kerralla oikein. Mutta voi perskele sitä kylmyyttä. Viimeiset 80 kilsaa Ikaalisista kotiin päin. Ei oikeasti voinut olla montaa astetta lämmintä. Penkki joka normaalisti on lämmin tuntui jääkylmältä. Viimeiset 50 kilsaa makasin pleksin takana roikotin vasenta kättä katteiden poistoilma kanavien kohdalla että moottorin ohi virtaama ilma olisi edes hieman lämpimämpää ja lämmittäisi kättä. Tuntui oikeasti että riittää.
Pysähdyin P-paikalle hyppelemään haarahyppyjä ja vähän lämpeninkin vaan ei se kyllä kauaan lämmittänyt kun lähti liikkeelle. Juuri sitä aikaa kun jokainen vesistö höyryää ja aurinko ei ole ihan vielä noussut.
Katselin sen Kankaanpääläisen Onhan vielä pitkä matka Youtube-kanavan rautaperse juhannuskoostetta ja kylmää sekin valitti. Bemarin mittari oli samoihin aikoihin näyttänyt +2C astetta ja kyllä se siltä tuntuikin. Aivan jäätävää.
Loppujen lopuksi pääsin kuitenkin Jalasjärvelle ja tankkauskuitin kellonaika näytti tasan neljää. Jotkut mitä olen katsonut, valittaa ajan vähyyttä tuossa. Mulla jäi melkein 4 tuntia ja olisi jäänytkin jos en olisi sössinyt Lahdessa ja olisin ottanut se kirkkaan visiirin mukaan.
Nyt sitten koitan saada anomuksen vetämään Rautaperse-perheeseen, onhan tuo nyt suoritettu jos sattuu että lyhyimmän matkan mukaan kilsat riittää. Itse laskin että 1672km olisi tullut ja 20 tuntia meni aikaa. Reilu 83km/h keskinopeus on mun mielestä aika kova tauot mukaan luettuna. Toki nyt kun kävin noita pisteitä läpi Mapitarella alkoi tuo lyhin reitti huolestuttavasti vähenemään. Ei enää kilsat riitäkään SS1000 suoritukseen. Nippanappa kuitenkin tuohon SS1600K:hon. Olisi pitänyt vielä Pirkkalassa tankata kun keskustan läpi ajamalla matka olisi niin paljon lyhyempi. Ei se mitään, tietää ehkä seuraavalla kerralla.
Miltäs tämä homma nyt sitten minusta tuntuu? Mun mielestä tuo on hyvä tuollaiseen tilapäiseen mielenhäiriöön. Enemmänkin harmittaa se kun noinkin kauas tulee lähdettyä että joutuu ajamaan joka paikasta ohi. Mielummin lähden sillai että on oikeasti aikaa ajella ja pysähdellä. Nytkin olisi voinut käydä Rukalla katsomassa vähän maisemia ja mitä nyt muuta matkan varrelta löytyy. Maisematkaan ei paljon lämmitä tuolla oikaistuilla valtateillä, sitä samaa metsää näkee muuallakin. Muutaman hyvän paikan näin jotka oikein huusivat pysähtymistä, riippumattoa ja onkivehkeitä.
Mutta ehkä niihin voi mennä sitten joku toinen kerta. Toinen juttu olisi tietysti jos tuollaisen lenkin saisi kasattua jostain oikeasti maisemareiteistä. Mutta näillä näkymin tuo taitaa mulla olla viimeinen rautapeba, ei jäänyt hinkua tuohon lajiin. Mutta ei sitä ikinä tiedä. Tämä on ollut vähän niinkuin Bucketlistillä jo vuosia. Antaa ajan kulua ja tiedä vaikka tie kutsuisi taas joskus vähän lämpimämpänä kesäyönä.
Tämä on ollut vähän niin kuin bucketlistillä niin kauan kuin olen kuullut moisesta. Nyt kuitenkin suunnittelin reitin valmiiksi. Jalasjärvi-Kuusamo-Mäntsälä-Jalasjärvi. Mapsin mukaan matkaa kaikkiaan 1615km. Mun mielestä ihan kiva polku, toki aika yksitoikkoista, mutta jostain kai se on aloitettava. Jalasjärvi-Kuusamo on aika puuduttava väli kun se on niin tuttu, mutta siitä Mäntsälään on oudompaa. Lahden jälkeen saa taas nostaa nopeutta 120kmh tiellä Tampereelle asti niin matka taittuu nopeampaa.
Ei tuossa oikeastaan muuta ole, kuin keksiä se kellonaika jolloin kannattaisi lähteä liikenteeseen. Joskus suunnittelin että kannattaisi joskus ilta kahdeksalta lähteä, mutta olikohan se Kannuksesta. Täältä voisi kai lähteä jo viiden tai kuuden maissa niin ei paistaisi aurinko naamaan koko reissua. Ja Juhannuksena pitäisi kai olla kaikkein valoisinta kaiken kaikkiaan.
Pitää suunnitella aikataulu, tauot ja tankkaukset. Kiirettä ei periaatteessa pitäisi olla, vajaa 68km/h keskinopeus. Toisaalta sen vähempi sattuu mitä vähempi aikaa on pyörän selässä, joten kai se on sitä keskinopeutta on koitettava saada hieman nostatettua. Kuusamoon jos koittaa ajaa yhdellä pysähdyksellä, ei se todennäköisesti onnistu, eli pitää joka tapauksessa pysähtyä ainakin kahdesti. Matkaa 600km. Onko se sitten pitempi eka väli vai koittaisiko jakaa suunnilleen 200km pätkiin, en tiedä vielä.
Nyt sitten selvittelen mitä papereita tuo ajon todistaminen vaatii. IBA (Iron Butt Association) Finlandin sivuilla oli selkeät ohjeet kuinka toimia.
Sieltä ajoksi valikoitui tuo ss1000 eli Saddle sore 1000 jossa ajetaan siis tuhat mailia vuorokauden aikana. Tuolla saa jäsenyyden ja se taas mahdollistaa muutkin ajot myöhemmin jos vielä himpura iskee myöhemmin.
Tässä alustava aikataulu ja suunnitellut pysähdykset ja tankkaukset. Sitten ajaessa on helpompi seurata miten ajo suhteutuu suunnitelmaan.
Exceliin noita pisteitä laitoin osoitteineen ja yllätyksekseni huomasin että tankkauspisteiden välisistä matkoista tulee yhteensä 1675 km. Nyt kun tarkistin niin pisteiden välinen lyhin matka Mapetaren sovelluksella on juurikin 1611km. Eli ei siinä jää kuin 2 kilometriä ylimääräistä IBAn laskentatavan mukaan. Ajan kuitenkin sen nopeimman mukaan 1675km ja ehkä vielä varmanpäälle Jalastuuleen asti niin saa siihen vielä pari kilsaa varmuudeksi.
Ilmeisesti aloitukseen ja lopetukseen riittää kuva mittaristosta kuitin kanssa ja tankkausaika on aloitusaika. Samoin lopetukseen. Viimeksi Porissa käydessä taskussa olleesta kuitista katosivat värit, joten pitää keksiä joku paikka jossa ne pysyvät suorassa ja viileässä. Ehkä joku muovi- tai paperitasku jota jemmaa sitten jotenkin fiksusti sivulaukussa.
Näillä näkymin tosiaan Juhannuksena liikenteeseen. Torstain ja Perjantain välisen yön jos saisi hyvin nukuttua voisi tietysti lähteä liikenteeseen heti aamusta. Silloin kyllä pimeimpään aikaan olisi Etelä-Suomessa ja siellä kai yö on pimeämpi. Jos olisi puolenyön jälkeen Kuusamossa, siellä valoa riittäisi ja etelää kohti ajaessa aamu vain kirkastuisi. Ompa tässä viikko aikaa tuumailla miten sen tekisi.
Ens viikolla pyörä iskuun, eli öljytasot piripintaan ja ketjujen rasvaus. Pieni putsaus ja visiirin kiillotus. Ei kai sen enempää. Ja ehkä ostella eväät valmiiksi. Ei kai sitä ihan mahdottomia tarvitse.
Vähän alkaa olemaan sellainen reissu himpura kohta päällä.
Viime viikolla vaihdoin pyörään uudet tulpanjohdot, tulpan hatut sekä iridium tulpat. Ongelmahan tuossa on ollut se ettei se tahdo kiertää yli 6-7000 kierroksen. Muistelin sitten taaksepäin ja muistin että se tuli sen talven jälkeen kun vaihdoin ilmanpuhdistimeen sen pienemmän ilmanottoaukon.
Tuon isomman laitoin takaisin ja jo alkoi kiertää. Kuitenkin vähän ennen 10000 kierrosta se puutui kuten ennenkin. Tästä päättelin koneen käyvän rikkaalla ja laskinkin neuloja yhden pykälän. Nyt kyllä toimii. Pesin vielä suodattimen ja öljysin uudelleen sen kuivuttua.
Kaikkiaan nämä suodattimen muutokset ja uudet kipinävehkeet teki koneesta paljon kierrosherkemmän. Paikallaan kun 5000 kierroksesta vääntää, neula ponkaiseen 10000 kierrokseen. Lisäksi se moottorijarrulla ollut putkessa paukuttelu loppui.
Tänään aamulla kun lähdin moottoripyörällä liikkeelle, ei mulla ollut sen kummemmin suuntaa minne mennä. Nokka kääntyi kohti etelää ja ajattelin että jos kävisi Porissa. Kuitenkin jatkoin Parkanon ohi ja tuli mieleen se yksi näkötorni joka on Ikaalisten jälkeen täältä päin.
Mannanmäen näkötornille siis. Pienempi kuin kuvissa, mutta varmasti komeat maisemat kun tuonne huipulle pääsee.
Tietysti olisi voinut mennä sen ollessa auki. Itse olin paikalla noin klo 10 ja se olisi auennut kahdeltatoista. Pitää käydä porukalla joskus kun se on auki. Nyt oli tyydyttävä tuohon ja puiden katseluun, ensi kerralla ylös asti.
Kävin sitten Hämeenkyrössä tankilla ja mietin että minnehän sitten. Häijää oli siinä lähellä ja siinä voisi miettiä lähtisikö kiertämään Näsijärveä vai suuntaisiko kohti Poria. Harjoittelin myös tankkauskuitin kuvaamista rautaperseajoa varten. Vituiksihan se olisi mennyt heti.
Varmaan olisi ihan hyvä että se osoite näkyisi kokonaan myös kuitista. Ehkä parempi olisi pitää kiinni oikealta laidalta kun siellä on kuitissa paikka peukalolle.
Jatkoin Häijäältä Poria kohti. Matkaa noin 70 kilsaa ja ihan OK maisemat. Ulvilassa olisi tuolla välillä joku 1400-1500 luvulla valmistunut keskiaikainen kirkko, mutta siellä voisi käydä joku toinen kerta.
Kohta olinkin Porissa ja Yyterin risteyksen jälkeen suuntasin Reposaareen. Sillä välillä oli tuollainen levennys jossa otin pakollisen prätkäkuvan .
Jatkoin kohti Reposaarta ja välillä oli se Camping alue jonka näin joskus kartalla. Näytti ihan rauhalliselta paikalta jossa voisi joskus viettää yönkin, jatkoin kuitenkin Reposaareen. Se oli sellaista vanhaa puutalokaupunkia ja hissukseen ajelin raitin päästä päähän. Tuollakin oli joku kappeli ja meinasin ottaa siitäkin kuvan vaan en sitten viitsinyt kun oli jotkin juhlat siellä menossa.
Sitten S/S Santun kohdalla pyörä alkoi pätkimään ja lopulta sammui kokonaan. Lykäsin sen bussipysäkin vierestä nurmen poikki veneenlaskupaikalle. Starttinappi ei ottanut toimiakseen ja kone ei käynyt.
Tietenkään en ollut ottanut ainuttakaan työkalua mukaan. Tuon viereisen auton porukalla oli Leathermani ja sillä sain kokeiltua onko vika bensapuolella. Avasin hanan manuaalisesti ja koitin käyntiin. Ei se lähtenyt. Sitten laitoin sen takaisin alipaineelle.
Eipä se auttanut kuin ottaa tankkia myöten kaikki irti. Hetken päästä viereen ajoi joku Porilainen Bemarilla. Se hoksasi kokeilla sitä jalkatuen katkaisijaa ja sittenhän pyörä hörähti käyntiin. Kävi hetken ja sitten ei taas mitään.
Aikani koitettiin uudelleen vaan ei se taas tehnyt mitään starttinapista. Bemaristi lähti ja jatkoin johtojen setvimistä. Teijallekin soitin kotio että hakisi kotoaan auton ja peräkärryn lainaan ja tulisi hakemaan.
Hetken päästä viereen tuli mies matkailuautolla. Senkin kanssa tuota tuumailtiin ja kokeiltiin monenlaista tuloksetta. Sekin oli lähdössä kun hoksasin nitkuttaa liitintä josta lähtee maa ainakin eculle yms. hoksasin että rele napsahteli kun piuhaa liikutti.
ilmeisesti se oli aikojen saatossa hapettunut ja sitten kun virtaa tarvittiin jonkin verran se oli kuumentunut ja sulattanut liittimen kuoren epämuodostuneeksi. Sain liittimen sisuskalut vedettyä irti pohjastaan ja laitoin liittimen sellaisenaan siihen toiseen puoleen. Mopedi starttasi kerta kerran jälkeen hidastuvin kierroksin, mutta starttasi. Tankki paikalleen ja juuri se jaksoi vielä pyörittää sen käyntiin kuun oli jo kaasarit tyhjät.
Annoin pyörän käydä ja latailla akkua jonkin aikaa. Sen liitoksen suojaukseen en jaksanut paneutua sen enempää koska kyseessä oli maa piuha ja ei se haittaisi vaikka se koskisi runkoon kuitenkaan.
Teijankin sain kiinni ennen kuin se ehti lähteä liikenteeseen. Ja karavaanari lähti myös jatkamaan matkaansa.
Siitä lähdinkin sitten suoraa kotiin, on se vain niin että kun tulee jotain tuollaisia ongelmia, siitä se seikkailu alkaa. Näitäpä sitä kai vanhainkodissa muistellaan. Muuten pyörä toimi moitteettomasti ja kylällä kun tankkasin lopuksi, oli kulutus tippunut reilusta 7 litrasta 5,6l/100km. Ja kyllä sen huomasi menohaluista, ei kyllä kakinut yhtään ohituksissakaan.
Alun perin mittaristossa on kello ja se ajaa asiansa varsin hyvin. Joskus olen kuitenkin ajatellut mitä muuta siinä voisi olla. Niinpä olen suunnitellut uuden kellon seuraavilla ominaisuuksilla: Kello, lämpömittari, ajettua aika, jännite, moottorinlämpötila ja seossuhde.
Näyttönä käytän 2×16 merkkistä LCD näyttöä koska sain sellaisen joskus asennettua kellon tilalle. Näytön pari ensimmäistä ja viimeistä merkkiä jää piiloon, joten käytännössä näyttö on 2×12 merkkinen. Siinä on kuitenkin kylliksi tilaa halutuille ominaisuuksille.
Kuitenkin joku kysyy että miten sää tällaisia teet, niin laitetaas nyt juurta jaksain suunnittelu prosessista valmiiseen tuotteeseen. Sivutaan nyt samalla tuota Arduino Uno kehitysalustaa ja mistä se koostuu. Sitä ei sellaisenaan viitsi laitta kokonsa vuoksi tuonne, joten käydään myös läpi miten tuollaisen pelkän piirin saa toimimaan, eli mitä se tarviii ympärilleen toimiakseen. Mahtaa aika järkäle tulla tästä artikkelista.
Lähdetääs lohkomaan tämä pala kerrallaan, että mitä se vaatii että pääsee tähän pisteeseen ja miten minkäkin asian olen toteuttanut. Toivottavasti muutkin vanhat ukkelit kiinnostuvat elektroniikasta jos eivät sitä vielä ole.
NÄYTTÖJEN SUUNNITTELU
Itse saan ajatukseni selkeäksi parhaiten paperilla. Tietokoneeseen ei kannata koskea ennen kuin on jokin visio mitä aikoo tehdä. Muuten sitä havahtuu jonkin ajan kuluttua kun katsoo jotain älytöntä videota jostain joka ei liity mitenkään aiheeseen.
Ruutupaperille on helppo laskea joka merkille paikka ja mikä mahtuu mihinkin.
Ensimmäisellä sivulla olisi kellonaika, lämpötila ja ajettu aika. Kello olisi isommalla fontilla vasemmalla laidalla, jotta se erottuisi selvemmin ja lämpötila ja ajettu aika olisi omilla riveillään oikeassa laidassa. Näyttöön voi tehdä 8 kpl omia merkkejä joilla voisi toteuttaa tuon isomman fontin kellolle ja ne riittäisi tuohon käyttöön.
Toisella sivulla olisi moottorin lämpötila asteikolla ja lukemalla ilmoitettuna ja sen alapuolella samanlainen kokonaisuus jännitteelle. Puolivälin nurkilla voisi olla suunnilleen normaalit arvot normikelillä. Kylmällä kone vähän viileämpi ja alle puolen välin ja kaupungissa helteellä taas toisinpäin. Tässäkin 8 omaa merkkiä mahdollistaisi tuollaisen asteikon tekemisen.
Kolmannella sivulla olisi seosmittari. Todennäköisesti toteutan tämän laajakaista lambda-anturilla. Se olisi sitten valmiina jos joskus innostun tämän muuttamaan ruiskulla toimivaksi kaasareiden sijaan. En tiedä riittäisikö kaasarivehkeelle viisi kohtainen asteikko: Lean, Eco, Stockhiometrinen, Power ja Rich. Varmaan riittäisi. Voihan siihen sitten vielä laittaa laitaan Lambda-arvon. Passaisikin aika hienosti kun molemmat tarvii sen 5 merkkiä leveyttä ja tässäkin 8 merkkiä riittäisi isommalle fontille tai voisi käyttää samaa kuin kellossa.
Näyttöjen selaus tapahtuisi nappia painamalla, kolmannen jälkeen palattaisiin ensimmäiseen ja kellon saisi asetettua nappi pohjassa virrat päälle laittamalla. Lambdanäyttö voisi olla pois käytöstä jos se ei saisi sopivaa signaalia analogia pinnille tai olisi kytketty maihin tms.
Kuinkas siihen sitten päästäisiin. Katsotaan vaihe kerrallaan, miten mikäkin asia mitataan ja tehdään kullekin mittaukselle omat funktiot joita on sitten myöhemmin helppo kutsua ja jos haluaa hifistellä niin muokata myöhemmin. Mutta ensin pikainen katsaus tuohon Unoon jolla on hyvä aloittaa kokeilemaan.
ARDUINO UNO
Arduino Uno on tuollainen varsin kätevä kehitysalusta erilaisten laitteiden rakentelun pohjaksi. Hyväähän tuossa on se että voit tehdä kytkennän koekytkentäalustalle hyppyjohdoin ja alkaa kehittelemään koodia omiin tarpeisiisi sopivaksi.
Uno perustuu Atmega328P piiriin ja rullaa 16mhz kellotaajuudella. 14 i/o pinniä joista kuutta voi käyttää analogisina pinneinä.
Pelkästä piiristä voi tehdä peruskytkennällä toimivan laitteen ilman ylimääräisiä osia ja sille piirilevyn. Jonkinlaisen vakavoidun 5V virtalähteen se tarvii. Kiteen ja sille kondensaattorit ja muistaakseni 10k vastuksen johonkin pinniin. Sitten voit ohjelmoida mikropiirin Arduino Unoa käyttäen.
Näitä saa jalallisena ja pintaliitosmallina. Nyt käytän jalallista mallia koska niitä on itsellä hyllyssä ja toisekseen saan ne paremmin tinailtua paikalleen. Ehkä myöhemmin teen SMD version.
LCD-NÄYTTÖ
Toimiaksen 2×16 merkkinen näyttö tarvitsee muutaman pinnin käyttöönsä:
1 +5V 2 GND 3 kontrastin säätö 10k trimmeriltä 4 RS -> UNO 12 5 R/W kytkettynä maihin 6 ENABLE -> UNO 11 7 – 8 – 9 – 10 – 11 D4 – UNO 5 12 D5 – UNO 4 13 D6 – UNO 3 14 D7 – UNO 2 15 Taustavalon +5V 16 Taustavalon GND
Kannattaa opetella kirjaston käyttöä ensin. Esimerkkejä löytyy examples kohdasta Arduino IDE:ssä.
JÄNNITTEEN MITTAAMINEN
Arduinon A/D muuntimelle kelpaa jännitteeksi 0-5V. Moottoripyörän akussa on taas jotain alle 16V tai ainakin pitäisi olla. Mitattava jännite pitää siis laskea alemmas tuohon alle 5V haarukkaan ja sen teen yksinkertaisella jännitteen jakajalla.
Jännitteenjakaja koostuu kahdesta vastuksesta jotka on kytketty maan ja jännitteen välille. Mitattava jännite saadaan vastusten välistä. Jos A/D muunninta käyttää 10 bittisenä, se voi saada arvon 0-1023 välillä, jolloin resoluutio on noin 4.88mV eli 0,00488V. Tämä riittää tarkkuudeksi kun valitaan sopivat vastusarvot. Näyttöön on tarkoitus saada jännite 0,1V tarkkuudella ja käytännössä välillä 0-20V joten laitoin vastuksiksi R ja R.
Aikani laskeskeltuani ja kokeiltuani päädyin vastuksissa arvoihin 150k ja 56k. Näillä saadaan mitattua reiluun 18V asti, siinä vaiheessa on jo jotain pahasti pielessä jos akkua tuolla jännitteellä latailee.
Kerroin analogiapinnin arvon 0,0048828125:llä saadakseni pinnille tulevan jännitteen selville. Sitten laskin siitä vastusarvoja käyttäen mitattavan jännitteen kaavalla:
float jannite = (mitattu * (150+56)/ 56);
Tuntuu pitävän paikkansa ainakin Unon 5V ja 3.3V pinneistä mittaamalla.
LÄMPÖTILAN MITTAAMINEN
Lämpötilan mittaukseen on mahdollista käyttää useampaa erilaista anturia. Nyt kuitenkin halpa hinta ja tarvittava tarkkuus johtaa valitsemaan yksinkertaisen PTC tai NTC anturin. Nämä maksaa jonkun 0,05-0,15€ ja muuttavat vastusarvoaan lämpötilan mukaan.
Tiettyä yhtäläisyyttä on havaittavissa tuon jännitteen mittauksen kanssa. Päädyin kuitenkin LM35 lämpötila-anturiin. Siinä jokaista celsiusastetta vastaa 10mV jännite. Lämpötila-alue sopii myös tarkoitukseen, eli on -40C – 150C. Kytkentä oli myös helppoa, +5V ja maa ja keskipinnistä saa lämpötilan mitattua.
Käytin niitä ilman ja moottorin lämpötilan mittaamiseen.
TOSIAIKAKELLO eli RTC (Real Time Clock)
Kellon virkaa ajaa DS1307 piiri joka toimii i2C väylän kautta osoitteessa 0x68. kide tulee kylkeen ja nappiparisto joka pitää asetetun ajan noin 10 vuotta.
Käyttö on sinänsä helppoa. Ajan asettaminen tapahtuu kirjoittamalla tunnit tiettyyn muistipaikkaan ja minuutit toiseen. Sieltä niitä sitten luetaan joka kierroksella. Kellon pisteiden välkkyminen hoituu sekuntien jakojäännöstä hyväksikäyttäen. Jos jämä on 1, pisteet näkyy ja jos 0 niin ei näy.
Koodin loppupuolella on funktiot toteutukselle.
SEOSSUHTEEN MITTAAMINEN
Seossuhteita varten lähdin selailemaan nettiä ja löysin jonkinlaisen kaavion josta ilmenee anturilta saatava jännite suhteessa seoksiin. Katsoin lambda-arvot ja selkeät jännitearvot kaaviosta. Puuttuvia kahden desimaalin arvoja sain jakamalla sopivasti analogiapinnin arvojen välille. Kenttäkokeet sitten näyttää miten onnistuin.
OMIEN MERKKIEN SUUNNITTELU NÄYTTÖÖN
Merkin koko näytöllä on 5×8 pistettä. Tällaisia numeroita olen ajatellut kelloon. Minun mielestä niistä tuli ihan helkkarin selkeät, jopa hienot!
Nuo minä tein ihan Paintilla jolla tein yhtä merkkiä varten 5×8 ruudukon harmaalla ja täyttelin sitten pisteet niin että sain kunkin numeron mieleisekseni.
Sitten vain täyttää tuon harmaan valkoisella niin se poistuu ja jäljelle jää nuo merkit tuossa edellisessä kuvassa. Nuo on mun mielestä sen verran selkeät että niiltä voisi käyttää siihen seosmittariinkin. Mutta noitahan voi itse tehdä mieleisekseen.
Mutta kuinka saa nuo kaikki ruutuun kun omia merkkejä pystyi suunnittelemaan vain kahdeksan. Juju onkin siinä että nuo sekä ne asteikot laitetaan datana taulukkoon josta tarpeen tullen haetaan omille merkeille oma muoto. Toinen hyvä puoli tuossa on että niillä voi myös animoida numeron vaihtumisen.
Yksittäinen merkki määritellään luomalla taulukko jossa on 8 arvoa, ensimmäinen on ylärivi niin että kaikki ykköset ovat päällä ja nollat eivät.
Taulukon luvut ovat binäärinä jota ilmaisee alussa oleva B-kirjain, mutta itse tykkään kirjoittaa ne ihan lukuina ja muuttaminen on sinänsä yksinkertaista. Oikealta päin ensimmäinen on 1, toinen on 2, kolmas on 4, neljäs on 8 ja viides on 16. Sitten lasketaan vain yhteen ne joissa on ykkönen. Eli edellinen binääri taulukko voidaan kirjoittaa myös näin.
Laiton numerot alekkain ja tein koodin pätkän joka käytännössä hakee tietystä kohtaa ylemmän merkin ja alemman sitten sopivasti alempaa.
sitten vain kerroin aloituspisteen niin että varsinaisella arvolla kerrotaan aloituspistettä sopivasti ja saadaan arvon yläosa paikalleen, alempi löytyykin sitten 8 arvoa myöhemmin.
NÄYTTÖJEN TOTEUTTAMINEN
Koodissa on setup luuppi ja sitten toinen luuppi jossa pyöritään koko ajan. Tein muuttujan tila joka määrää mikä näyttö on milloinkin esillä.
Tässä näkymät joista ensimmäinen on ajossa yleensä näkyvillä:
Eli isolla näkyy kellon aika ja pisteet vilkkuvat sekuntien tahtiin. Päivän lyhenne näkyy kellon vieressä. Oikealla on ilman lämpötila joka alkaa vilkkumaan kun lämpötila laskee 2 asteeseen. Silloin tie voi jo olla jäätymään päin ja se varoittaa asiasta sillä tavalla.
Oikealla alhaalla on ajettu aika lähdön jälkeen . Sekin alkaa vilkkua kahden tunnin kuluttua. Katsoopa nyt millainen aika siihen olisi sopiva. Kai se kahden tunnin jälkeen on syytä pitää pieni tauko ainakin.
Toisella sivulla on akun jännite joka on toteutettu tuollaisella täyttyvällä palkilla ja numeronäytöllä. Sen alapuolella on moottorin lämpötilan näyttö. Näihin on tulossa vielä raja-arvot jolloin esimerkiksi moottorin kuumentuessa liikaa tai jännitteen tippuessa liian alas, vaihtuu näyttö automaattisesti tänne kiinnittäen huomion pielessä olevaan asiaan.
Seuraavalta näytöltä näkyy seoksen Lambda arvo ja onko laihalla, ekonomilla, juuri kohdalla, tehoalueella vai rikkaalla.
AFR arvon näyttää seuraava näyttö. Se kai on makuasia kumpaa haluaa katsoa. Teen vielä sen niin että jos anturin tulo on kytketty +5V, kyseiset näytöt eivät ole näkyvillä. Voi olla etten anturia jaksa heti laittaa paikalleen niin sitten ei tarvitse muokata koodia anturin asentamisen jälkeen. Näytöt tulevat vain sitten esille.
NAPILLA VAIHTUVAT NÄYTÖT
Napille tein sellaisen funktion jolle voi antaa parametriksi ajan jolloin painallus tulkitaan pitkäksi. Silloin funktio antaa arvon 2, alle parametrin oleva painallus on lyhyt ja palauttaa arvon 1 ja jos nappia ei paineta ollenkaan, palauttaa se arvoa 0.
Sopivasti edellistä ja nykyistä arvoa vertaamalla saadaan laite tunnistamaan painallukset. Toinen juttu mitä odotellaan on napin päästäminen pitkän painalluksen jälkeen. Esimerkiksi kellon aikaa asetettaessa siirrytään seuraavaan kohtaan, muttei tehdä mitään ennen kuin nappi on vapautettu välissä.
KELLON AJAN ASETUS
Nyt kun käytössä on vain yksi nappi. On hieman ongelmallinen juttu kuinka kellonaika asetetaan. Tietysti sen voisi tehdä ykkösnäytössä pitkällä painalluksella, mutta ajattelin sen toteuttaa niin että asetuksiin pääsee kun kääntää virran päälle nappi pohjassa. Silloin se menisi kellonajan asettamiseen.
UNON KORVAAMINEN ATMEGA328P PIIRILLÄ
Unon tilalle laitan toisen koekytkentäalustan ja ATMega 328P piirin kiteineen, jännitelähteen 7805 regulaattorilla ja koitan saada sen vielä toimimaankin.
Tosiaan muutama ominaisuus vielä tuohon ja sen kellonajan asettamisen valikot vielä niin eiköhän siitä hyvä tule.
Osassa 2 käsitellään piirilevyn suunnittelua KiCAD ohjelmalla ja piirilevyjen teettämistä.
Osassa 3 Asennetaan koko komeus moottoripyörään ja todetaan ajotietokoneen toimivuus.
Porista tullessamme käytiin katsomassa myös Pyhäniemessä. Hiljaistahan siellä on, koska ravintolaankaan ei ole löytynyt yrittäjää.
Alueen vajaan viidenkymmenen mökin pihoilla ei juurikaan ollut autoja. Jännä sinänsä, koska paikka oli mielestäni ihan viihtyisän oloinen.
Joskus pitää tulla käymään ainakin tuon hiekkaharjun päästä päähän kävelemään.
Nyt vaikuttaisi että viikko-osakkeita olisi saatavilla todella edullisesti. Jopa muutamasta kympistä joihinkin tuhansiin euroihin. Vastike oli jotain reilun 250 euroa vuodessa, joten ei se taloutta kai kaataisi vaikka viikko-osakkeen ostaisikin jos sattuisi sopivasti kohilleen.
Leikkikentän laitteet oli kyllä viimeisen päälle. Merirosvolaivassa Juniori tykkäsi kiipeillä, eikä olisi malttanut lähteä poiskaan.
Ja onhan tuolla vesiliukumäkikin mistä loiskauttaa veteen. Ravintolassa oli ollut myös Seiväsmatkojen museo jossa kai esitellään Kihniön kipakkaa.
Porista alaspäin ja Helsingistä länteen on minulle aivan outoa seutua. Ja suunnilleen kaikki mitä jää kolmostien länsipuolelle. Tänään alettiin poistamaan mystiikkaa siltä suunnalta ja saimme huomata että Poriin ei aja edes kahta tuntia, löydettiin Yyteri ja todettiin että vaikka on lämpimän puolella, tuulen kanssa se on aika purevaa.
Ensin oli tarkoitus käydä Porissa katsomassa mitä se tarjoaa, mutta päätettiin mennä merta katsomaan ensin ja Mäntyluotoon. Matkalla hoksattiin Yyterin kyltti ja poikettiin siellä sitten palatessa.
Rantakäärmeet olivat Mäntyluodossa kiven vieressä ottamassa aurinkoa. Äkkiä ne katosivat kun menin lähemmäs. Ei niissä ainakaan mitään sahalaitaa ollut. Toinen oli musta ja toinen hieman vihreähkö.
Yyterin rannalle oli helppo mennä esteetöntä väylää pitkin. Ei mennyt hiekka kenkiin. Nuo vähäiset heinätuppaat oli suojeltu kyltein ja monessa paikkaa naruinkin. Tuuli oli kyllä navakkaa ja kun ei tullut otettua hanskoja, alkoi näpit olla pikkuhiljaa jäässä.
Tällaisena päivänä ei rannalla ollut ruuhkaa.
Rannalla olevat vessat oli vielä lukossa, mutta Yyterin matkailuinfo oli kyllä avoinna ja siellä käytiinkin kahvilla ennen kotiin lähtöä.
Rannalla olevat leikkikalut olivat lähestulkoon peittyneet hiekkaan. Ehkä ne kaivetaan paremmin esille ennen sesongin alkua.
Muutaman kerran Juniori jaksoi laskea liukumäestä, mutta sitten oltiin jo niin jäässä että oli aika lähteä autolle päin.
Nooa ei oikein tykännyt viimasta, vaikka tuskin kellään on kivaa kylmissään. Juoksun kanssa se meni edeltä.
Yyteristä olen kyllä kuullut aiemminkin, mutten tiennyt että se on alle kahden tunnin päässä. Aika vaikuttava näky sinänsä tuo lähes kolmen kilometrin mittainen hiekkaranta. Kesällä varmaan tupaten täynnä väkeä. Ihan varteenotettava vaihtoehto jos rantalomalle haluaa.
Itse Poriin ei nyt ehditty, mutta ehkä joku toinen kerta sitten.
Tänään käytiin Santavuoren näkötornissa katsomassa maisemia. Tänne pääsee Kurikasta kun lähteen Ilmajoelle päin ja nuijamiesten muistomerkin jälkeen kääntyy oikealle ja kun tie nousee ylös niin on viitta oikealle, Santavuoren näkötorni.
Nuorimmainen toimi joukkueen johtajana, tälläkin kertaa meni ihan tornin ylätasanteelle asti. Se on kyllä innokas liikkumaan. Lähinnä saa vähän toppuutella ettei mene niin kovaa ja kauas omin päin.
Tornista oli hyvät näkymät vähän joka suuntaan. Tuolla näkyy Koskenkorvan viinatehdas.
Maisemat niin kuin Kaunispäällä.
Lato pellolla. Vieläköhän latoja käytetään mihinkään? Vai onko katoavaa kansanperinnettä?
Näkötornin kohdilta seurattiin polkua alemmas ja siellä olisi myös laavu makkarankin paistoon. Haravalla voisi olla töitä kun joku kerta menisi, nokea ja tuhkaa on sen verran että aika helposti tuolla sotkee itsensä. Kai se on kuitenkin sen verran suosittu paikka että puuta palaa ja väkisinkin nokea tulee.
Ihan kiva pyrähdys tähän meidän näkötornien sarjaan.
Näin sunnuntaipäivän ratoksi lähdettiin käymään tuossa muutaman kilometrin päässä olevalla Loukajan näkötornissa Luovan kylässä. Naperolla tuntui olevan kierroksia riittävästi niin ajattelin että ylös kiipeämisellä saisi jonkin verran kulutettua virtaa.
Lumet oli jo melkein sulaneet, ainakin autolla pääsi ylös parkkipaikalle ajamaan. 3v meni puolijuoksua ylös asti ja sitten alkoi kiivetä portaita ylöspäin. Ensin mentiin tasanteelle asti ja sitten samaa vauhtia kierreportaat. Ei alkanut hirvittämään kun en kauhistellut korkeutta sen enempää.
Mukavat maisemat tuolta on kyllä, varsinkin näin komealla ilmalla.
Jalasjärvenkin suunnalla saattoi nähdä kiuaskallion rinteen selvästi. Toki kuvaa en siitä ottanut. Alas tullessa ehti jo hetkeksi jäädä katselemaan maisemia kierreportaistakin. Äkkiseltään aika huimaavaa kokemus kun portaat on aika jyrkät ja se kaide menee myös jyrkästi alas. Edessä ei tavallaan ole mitään suojaa joka estäisi putoamasta, mutta ei sieltä putoa. Menee vain askelman kerrallaan.
Naperoa kehuin hurjapäiseksi kiipeilijäksi ja se meinasi että alkaa isona tuulimyllyjen korjaajaksi. Tuskin ihan paha ammatinvalinta sekään.
