Kanuunakalliolta tullessa hoksattiin että Susivuoren luolallekaan ei ole matkaa paljon minkään vertaa. Viimeksi kävin tuolla mopedilla kesällä, ihan vain siksi kun en aiemmin ollut tuolla käynyt. Silloin en käynyt kuin luolan katsomassa, mutta olihan tuolla mukava kierros käppäilläkin. Silloin helteessä ajokamppeissa ei oikein kiinnostanut lähteä ympäristöä tutkimaan sen enempää. Parkkipaikalta reilu 400 metriä nousua luolalle.
Tämä oli vissiin ajoitettu yli 100000 vuotta vanhaksi asuinpaikaksi. Onhan tuo varmasti sellainen paikka, että mielummin tuolla tappaa aikaansa kuin räntäsateessa lumpeenlehti kalsareissa jossain muualla.
Tuolla oli valot, jotka saa päälle nappia painamalla. Mukava että on jätetty mahdollisuus nähdä luolan perälle asti. Nuo kiskot ja kärryt on argeologien peruja, maa-aines helpompi kuskata pihalle vaunulla kuin jollain säkillä tms.
Jännä ettei tuolla sen enempää väkeä käy, alle kymmenen nimeä oli minun jälkeen tullut vieraskirjaan kuukaudessa.
Luolan vierestä lähti polku jonka vieressä oli tolppa jossa oli näkötornin kuva ja reilu 300m. Lähdettiin seuraamaan polkua. Tolppia oli laitettu ihan riittävän tiheästi, pari kolme seuraavaa oli näkyvissä kokoajan.
Polun päässä oli tukevan oloinen näkötorni. Vaikka tuuli todella kovaa, ei torni osoittanut minkäänlaisia huojumisen merkkejä. Portaat oli sopivat kiivetä ja ylhäällä oli hienosti tilaa.
Ihan hyvät maisemat, vaikkakin tuulivoimaloita täynnä. Kymmeniä eri suunnissa, mutta kai tämä rannikko on tuulivoimalalle suotuisaa seutua. Saattaa horisontissa näkyä, mutta paljon niitä oli.
Tultiin alas ja käytiin katsomassa vielä kivipeltoa jonne oli viitta ennen Susivuoren luolaa. Saman tyyppisen kivipellon olen nähnyt aiemminkin, mutta se oli Lauhavuoressa. Tuo oli hieman pienempi siitä.
Poitsulle tuossa oli mukavasti tongittavaa. Ei se itse tuota monttua kaivanut, eikä kivipinoja kasailtu. Päivä meni äkkiä tuolla reissulla ja mukava päivä. Jäbällekin uni maistui kun oltiin koko päivä pihalla.