Tänään käytiin Santavuoren näkötornissa katsomassa maisemia. Tänne pääsee Kurikasta kun lähteen Ilmajoelle päin ja nuijamiesten muistomerkin jälkeen kääntyy oikealle ja kun tie nousee ylös niin on viitta oikealle, Santavuoren näkötorni.
Nuorimmainen toimi joukkueen johtajana, tälläkin kertaa meni ihan tornin ylätasanteelle asti. Se on kyllä innokas liikkumaan. Lähinnä saa vähän toppuutella ettei mene niin kovaa ja kauas omin päin.
Tornista oli hyvät näkymät vähän joka suuntaan. Tuolla näkyy Koskenkorvan viinatehdas.
Maisemat niin kuin Kaunispäällä.
Lato pellolla. Vieläköhän latoja käytetään mihinkään? Vai onko katoavaa kansanperinnettä?
Näkötornin kohdilta seurattiin polkua alemmas ja siellä olisi myös laavu makkarankin paistoon. Haravalla voisi olla töitä kun joku kerta menisi, nokea ja tuhkaa on sen verran että aika helposti tuolla sotkee itsensä. Kai se on kuitenkin sen verran suosittu paikka että puuta palaa ja väkisinkin nokea tulee.
Ihan kiva pyrähdys tähän meidän näkötornien sarjaan.
Näin sunnuntaipäivän ratoksi lähdettiin käymään tuossa muutaman kilometrin päässä olevalla Loukajan näkötornissa Luovan kylässä. Naperolla tuntui olevan kierroksia riittävästi niin ajattelin että ylös kiipeämisellä saisi jonkin verran kulutettua virtaa.
Lumet oli jo melkein sulaneet, ainakin autolla pääsi ylös parkkipaikalle ajamaan. 3v meni puolijuoksua ylös asti ja sitten alkoi kiivetä portaita ylöspäin. Ensin mentiin tasanteelle asti ja sitten samaa vauhtia kierreportaat. Ei alkanut hirvittämään kun en kauhistellut korkeutta sen enempää.
Mukavat maisemat tuolta on kyllä, varsinkin näin komealla ilmalla.
Jalasjärvenkin suunnalla saattoi nähdä kiuaskallion rinteen selvästi. Toki kuvaa en siitä ottanut. Alas tullessa ehti jo hetkeksi jäädä katselemaan maisemia kierreportaistakin. Äkkiseltään aika huimaavaa kokemus kun portaat on aika jyrkät ja se kaide menee myös jyrkästi alas. Edessä ei tavallaan ole mitään suojaa joka estäisi putoamasta, mutta ei sieltä putoa. Menee vain askelman kerrallaan.
Naperoa kehuin hurjapäiseksi kiipeilijäksi ja se meinasi että alkaa isona tuulimyllyjen korjaajaksi. Tuskin ihan paha ammatinvalinta sekään.
Joskus tuntuu että viikonloput kuluu juuri samoissa merkeissä. Jostain syystä pätkähti päähän että olisi kiva pyörähtää jossain. Tampere kun on tässä melko lähellä niin sinne sitten. Näsinneula, Akvaario ja Planetaario oli kohteena.
Viime kerrasta kun on aikaa, ajateltiin käydä Teivon ABC:llä syömässä, vaan sepä oli suljettu. Sama kohtalo kai odottaa täälläkin tuota lähi ABC:tä jonkun ajan kuluttua. Mapsiin vain lähin Hese ja sepä löytyikin parin kilometrin päästä.
PLANETAARIO
Planetaariosta en nyt tiedä mitähän tästä sanoisi. Filmi joka pyöri (Me muukalaiset) oli vuodelta 2012, sen aikaisella resoluutiolla ja animoinneilla. Lähinnä tuli mieleen joku Wiin peli. Jos ei olisi E-Passilla saanut maksettua, tuskin olisi kannattanut käydä. Toinen näytös olisi varmaan ollut mielenkiintoisempi. URSAn tämän hetken tähtitaivaasta kertova 45 minuuttinen. Se oli kuitenkin vähän myöhään meidän aikatauluun, joten se jäi katsomatta. Toki sekin olisi maksanut 40€ lisää koko porukalta, lipulla kun ei päässyt katsomaan kuin yhden näytöksen.
Mutta tuonne ehkä pienellä varauksella, hieman kaipaisi päivittämistä. Ehkäpä noihin URSAn juttuihin kannattaisi maksaakin.
AKVAARIO
Aulan korkeudella ja alakerrassa oli akvaariot. 24 ikkunaa eri akvaarioihin, tuolla kai pisimpään viihdyttiin. Oli piraijoja ja monia muita. Akvaariot olivat siistit ja lasit puhtaat. Varmasti asukeilla hyvät oltavat.
Aksolotli on uhanalainen salamanterilaji, joka voi aikuisena kasvattaa keuhkot ja siirtyä asumaan vedestä maalle. Onkohan ihminenkin tullut vedestä jossain vaiheessa? Kasvattanut keuhkot ja päättänyt että nyt saa riittää tuo lorkkiminen.
Tämä oli joku krokotiililaji joka ilmeisesti oli tällä hetkellä päikkäreillä. Ei se liikkunut mihinkään koko aikana mitä siellä oltiin.
Meidän 3-vuotiaalle tuo oli ihan mielenkiintoinen paikka katsella eri elukoita joita on jossain ohjelmissa nähnyt ja kuullut. Ei sillä minnekään kiire ollut tuolta.
NÄSINNEULA
Joskus 80-luvulla tuolla käytiin ensimmäistä kerta. Aamuyöstä lähdettiin huvipuistoon ja farmariladan takapenkit oli kaadettuina ja meille oli patjat peräkontissa. Siellä me kolme lasta satiin touhuta miten tykättiin. Ei turvavöitä, ei tabletteja. Tekemisenä oli keräillä autojen rekisterinumeroita tai arvailla seuraavan auton väriä, merkkiä tms. Aina sitä jotain keksittiin. Varmasti kaikilla on jonkinlainen muisto tuosta tornista.
Näsinneulan rakentamisesta löytyy jonkin verran tietoa. Tuo itse torni on tehty liukuvaluna 33 päivässä, 4 metrin vuorokausivauhdilla. Rakentamisesta on kuvia ja juttua mm. seuraavien linkkien takaa.
Tampereen keskustaa. Tammerkoski ja Näsilinna, Finlaysonin alue, Torni hotelli ja Ratinan stadioni. Tuo on aika suoraviivainen tuo keskustan alue. Tuosta vain sillan alta ympyrään ja korkean valkoisen kerrostalon jälkeen oikealle Hämeenpuistoon ja ajaa vain niin kauan kunnes ei pääse kuin vasemmalle ja ollaankin jo Ratinan stadionilla. Sitten Hatanpään valtatietä linja-autoaseman ohi ja niin kauan kun tullaan Finlaysonin kohdalta Tammerkosken yli ja kohta ollaankin takaisin Hämeenpuistossa. Ja jos ei halua suoraan kotiin mennä, voi jatkaa Hämeenpuiston poikki kohti Pispalaa.
Pispalan harjua. Jos Näsinneulaa ei olisi rakennettu, toinen vaihtoehto olisi ollut tuon Pispalan näkötornin korottaminen. Tuskin samanlainen maamerkki olisi kuitenkaan. Tampereseen vois tutustua joskus oikein ajatuksenkin kanssa. Niin että olisi vähän muitakin kohteita kuin tuo Särkänniemen alue. Kiva pyörähdys kuitenkin näinkin ja tosi vähän väkeä näin alkukeväästä.
