Prätkäilyä Satakunnassa

Viime viikolla vaihdoin pyörään uudet tulpanjohdot, tulpan hatut sekä iridium tulpat. Ongelmahan tuossa on ollut se ettei se tahdo kiertää yli 6-7000 kierroksen. Muistelin sitten taaksepäin ja muistin että se tuli sen talven jälkeen kun vaihdoin ilmanpuhdistimeen sen pienemmän ilmanottoaukon.

Tuon isomman laitoin takaisin ja jo alkoi kiertää. Kuitenkin vähän ennen 10000 kierrosta se puutui kuten ennenkin. Tästä päättelin koneen käyvän rikkaalla ja laskinkin neuloja yhden pykälän. Nyt kyllä toimii. Pesin vielä suodattimen ja öljysin uudelleen sen kuivuttua.

Kaikkiaan nämä suodattimen muutokset ja uudet kipinävehkeet teki koneesta paljon kierrosherkemmän. Paikallaan kun 5000 kierroksesta vääntää, neula ponkaiseen 10000 kierrokseen. Lisäksi se moottorijarrulla ollut putkessa paukuttelu loppui.

Tänään aamulla kun lähdin moottoripyörällä liikkeelle, ei mulla ollut sen kummemmin suuntaa minne mennä. Nokka kääntyi kohti etelää ja ajattelin että jos kävisi Porissa. Kuitenkin jatkoin Parkanon ohi ja tuli mieleen se yksi näkötorni joka on Ikaalisten jälkeen täältä päin.

Mannanmäen näkötornille siis. Pienempi kuin kuvissa, mutta varmasti komeat maisemat kun tuonne huipulle pääsee.

Tietysti olisi voinut mennä sen ollessa auki. Itse olin paikalla noin klo 10 ja se olisi auennut kahdeltatoista. Pitää käydä porukalla joskus kun se on auki. Nyt oli tyydyttävä tuohon ja puiden katseluun, ensi kerralla ylös asti.

Kävin sitten Hämeenkyrössä tankilla ja mietin että minnehän sitten. Häijää oli siinä lähellä ja siinä voisi miettiä lähtisikö kiertämään Näsijärveä vai suuntaisiko kohti Poria. Harjoittelin myös tankkauskuitin kuvaamista rautaperseajoa varten. Vituiksihan se olisi mennyt heti.

Varmaan olisi ihan hyvä että se osoite näkyisi kokonaan myös kuitista. Ehkä parempi olisi pitää kiinni oikealta laidalta kun siellä on kuitissa paikka peukalolle.

Jatkoin Häijäältä Poria kohti. Matkaa noin 70 kilsaa ja ihan OK maisemat. Ulvilassa olisi tuolla välillä joku 1400-1500 luvulla valmistunut keskiaikainen kirkko, mutta siellä voisi käydä joku toinen kerta.

Kohta olinkin Porissa ja Yyterin risteyksen jälkeen suuntasin Reposaareen. Sillä välillä oli tuollainen levennys jossa otin pakollisen prätkäkuvan .

Jatkoin kohti Reposaarta ja välillä oli se Camping alue jonka näin joskus kartalla. Näytti ihan rauhalliselta paikalta jossa voisi joskus viettää yönkin, jatkoin kuitenkin Reposaareen. Se oli sellaista vanhaa puutalokaupunkia ja hissukseen ajelin raitin päästä päähän. Tuollakin oli joku kappeli ja meinasin ottaa siitäkin kuvan vaan en sitten viitsinyt kun oli jotkin juhlat siellä menossa.

Sitten S/S Santun kohdalla pyörä alkoi pätkimään ja lopulta sammui kokonaan. Lykäsin sen bussipysäkin vierestä nurmen poikki veneenlaskupaikalle. Starttinappi ei ottanut toimiakseen ja kone ei käynyt.

Tietenkään en ollut ottanut ainuttakaan työkalua mukaan. Tuon viereisen auton porukalla oli Leathermani ja sillä sain kokeiltua onko vika bensapuolella. Avasin hanan manuaalisesti ja koitin käyntiin. Ei se lähtenyt. Sitten laitoin sen takaisin alipaineelle.

Eipä se auttanut kuin ottaa tankkia myöten kaikki irti. Hetken päästä viereen ajoi joku Porilainen Bemarilla. Se hoksasi kokeilla sitä jalkatuen katkaisijaa ja sittenhän pyörä hörähti käyntiin. Kävi hetken ja sitten ei taas mitään.

Aikani koitettiin uudelleen vaan ei se taas tehnyt mitään starttinapista. Bemaristi lähti ja jatkoin johtojen setvimistä. Teijallekin soitin kotio että hakisi kotoaan auton ja peräkärryn lainaan ja tulisi hakemaan.

Hetken päästä viereen tuli mies matkailuautolla. Senkin kanssa tuota tuumailtiin ja kokeiltiin monenlaista tuloksetta. Sekin oli lähdössä kun hoksasin nitkuttaa liitintä josta lähtee maa ainakin eculle yms. hoksasin että rele napsahteli kun piuhaa liikutti.

ilmeisesti se oli aikojen saatossa hapettunut ja sitten kun virtaa tarvittiin jonkin verran se oli kuumentunut ja sulattanut liittimen kuoren epämuodostuneeksi. Sain liittimen sisuskalut vedettyä irti pohjastaan ja laitoin liittimen sellaisenaan siihen toiseen puoleen. Mopedi starttasi kerta kerran jälkeen hidastuvin kierroksin, mutta starttasi. Tankki paikalleen ja juuri se jaksoi vielä pyörittää sen käyntiin kuun oli jo kaasarit tyhjät.

Annoin pyörän käydä ja latailla akkua jonkin aikaa. Sen liitoksen suojaukseen en jaksanut paneutua sen enempää koska kyseessä oli maa piuha ja ei se haittaisi vaikka se koskisi runkoon kuitenkaan.

Teijankin sain kiinni ennen kuin se ehti lähteä liikenteeseen. Ja karavaanari lähti myös jatkamaan matkaansa.

Siitä lähdinkin sitten suoraa kotiin, on se vain niin että kun tulee jotain tuollaisia ongelmia, siitä se seikkailu alkaa. Näitäpä sitä kai vanhainkodissa muistellaan. Muuten pyörä toimi moitteettomasti ja kylällä kun tankkasin lopuksi, oli kulutus tippunut reilusta 7 litrasta 5,6l/100km. Ja kyllä sen huomasi menohaluista, ei kyllä kakinut yhtään ohituksissakaan.

Pyhäniemen tyhjyyttä

Porista tullessamme käytiin katsomassa myös Pyhäniemessä. Hiljaistahan siellä on, koska ravintolaankaan ei ole löytynyt yrittäjää.

Alueen vajaan viidenkymmenen mökin pihoilla ei juurikaan ollut autoja. Jännä sinänsä, koska paikka oli mielestäni ihan viihtyisän oloinen.

Joskus pitää tulla käymään ainakin tuon hiekkaharjun päästä päähän kävelemään.

Nyt vaikuttaisi että viikko-osakkeita olisi saatavilla todella edullisesti. Jopa muutamasta kympistä joihinkin tuhansiin euroihin. Vastike oli jotain reilun 250 euroa vuodessa, joten ei se taloutta kai kaataisi vaikka viikko-osakkeen ostaisikin jos sattuisi sopivasti kohilleen.

Leikkikentän laitteet oli kyllä viimeisen päälle. Merirosvolaivassa Juniori tykkäsi kiipeillä, eikä olisi malttanut lähteä poiskaan.

Ja onhan tuolla vesiliukumäkikin mistä loiskauttaa veteen. Ravintolassa oli ollut myös Seiväsmatkojen museo jossa kai esitellään Kihniön kipakkaa.

Varmaan kiva uimapaikka joskus kesällä.

Yyteri tuulisena kevätpäivänä

Porista alaspäin ja Helsingistä länteen on minulle aivan outoa seutua. Ja suunnilleen kaikki mitä jää kolmostien länsipuolelle. Tänään alettiin poistamaan mystiikkaa siltä suunnalta ja saimme huomata että Poriin ei aja edes kahta tuntia, löydettiin Yyteri ja todettiin että vaikka on lämpimän puolella, tuulen kanssa se on aika purevaa.

Ensin oli tarkoitus käydä Porissa katsomassa mitä se tarjoaa, mutta päätettiin mennä merta katsomaan ensin ja Mäntyluotoon. Matkalla hoksattiin Yyterin kyltti ja poikettiin siellä sitten palatessa.

Rantakäärmeet olivat Mäntyluodossa kiven vieressä ottamassa aurinkoa. Äkkiä ne katosivat kun menin lähemmäs. Ei niissä ainakaan mitään sahalaitaa ollut. Toinen oli musta ja toinen hieman vihreähkö.

Yyterin rannalle oli helppo mennä esteetöntä väylää pitkin. Ei mennyt hiekka kenkiin. Nuo vähäiset heinätuppaat oli suojeltu kyltein ja monessa paikkaa naruinkin. Tuuli oli kyllä navakkaa ja kun ei tullut otettua hanskoja, alkoi näpit olla pikkuhiljaa jäässä.

Tällaisena päivänä ei rannalla ollut ruuhkaa.

Rannalla olevat vessat oli vielä lukossa, mutta Yyterin matkailuinfo oli kyllä avoinna ja siellä käytiinkin kahvilla ennen kotiin lähtöä.

Rannalla olevat leikkikalut olivat lähestulkoon peittyneet hiekkaan. Ehkä ne kaivetaan paremmin esille ennen sesongin alkua.

Muutaman kerran Juniori jaksoi laskea liukumäestä, mutta sitten oltiin jo niin jäässä että oli aika lähteä autolle päin.

Nooa ei oikein tykännyt viimasta, vaikka tuskin kellään on kivaa kylmissään. Juoksun kanssa se meni edeltä.

Yyteristä olen kyllä kuullut aiemminkin, mutten tiennyt että se on alle kahden tunnin päässä. Aika vaikuttava näky sinänsä tuo lähes kolmen kilometrin mittainen hiekkaranta. Kesällä varmaan tupaten täynnä väkeä. Ihan varteenotettava vaihtoehto jos rantalomalle haluaa.

Itse Poriin ei nyt ehditty, mutta ehkä joku toinen kerta sitten.

Santavuoren näkötorni

Tänään käytiin Santavuoren näkötornissa katsomassa maisemia. Tänne pääsee Kurikasta kun lähteen Ilmajoelle päin ja nuijamiesten muistomerkin jälkeen kääntyy oikealle ja kun tie nousee ylös niin on viitta oikealle, Santavuoren näkötorni.

Nuorimmainen toimi joukkueen johtajana, tälläkin kertaa meni ihan tornin ylätasanteelle asti. Se on kyllä innokas liikkumaan. Lähinnä saa vähän toppuutella ettei mene niin kovaa ja kauas omin päin.

Tornista oli hyvät näkymät vähän joka suuntaan. Tuolla näkyy Koskenkorvan viinatehdas.

Maisemat niin kuin Kaunispäällä.

Lato pellolla. Vieläköhän latoja käytetään mihinkään? Vai onko katoavaa kansanperinnettä?

Näkötornin kohdilta seurattiin polkua alemmas ja siellä olisi myös laavu makkarankin paistoon. Haravalla voisi olla töitä kun joku kerta menisi, nokea ja tuhkaa on sen verran että aika helposti tuolla sotkee itsensä. Kai se on kuitenkin sen verran suosittu paikka että puuta palaa ja väkisinkin nokea tulee.

Ihan kiva pyrähdys tähän meidän näkötornien sarjaan.

Loukajanvuoren näkötorni

Näin sunnuntaipäivän ratoksi lähdettiin käymään tuossa muutaman kilometrin päässä olevalla Loukajan näkötornissa Luovan kylässä. Naperolla tuntui olevan kierroksia riittävästi niin ajattelin että ylös kiipeämisellä saisi jonkin verran kulutettua virtaa.

Lumet oli jo melkein sulaneet, ainakin autolla pääsi ylös parkkipaikalle ajamaan. 3v meni puolijuoksua ylös asti ja sitten alkoi kiivetä portaita ylöspäin. Ensin mentiin tasanteelle asti ja sitten samaa vauhtia kierreportaat. Ei alkanut hirvittämään kun en kauhistellut korkeutta sen enempää.

Mukavat maisemat tuolta on kyllä, varsinkin näin komealla ilmalla.

Jalasjärvenkin suunnalla saattoi nähdä kiuaskallion rinteen selvästi. Toki kuvaa en siitä ottanut. Alas tullessa ehti jo hetkeksi jäädä katselemaan maisemia kierreportaistakin. Äkkiseltään aika huimaavaa kokemus kun portaat on aika jyrkät ja se kaide menee myös jyrkästi alas. Edessä ei tavallaan ole mitään suojaa joka estäisi putoamasta, mutta ei sieltä putoa. Menee vain askelman kerrallaan.

Naperoa kehuin hurjapäiseksi kiipeilijäksi ja se meinasi että alkaa isona tuulimyllyjen korjaajaksi. Tuskin ihan paha ammatinvalinta sekään.

Äkkilähtö Tampereelle

Joskus tuntuu että viikonloput kuluu juuri samoissa merkeissä. Jostain syystä pätkähti päähän että olisi kiva pyörähtää jossain. Tampere kun on tässä melko lähellä niin sinne sitten. Näsinneula, Akvaario ja Planetaario oli kohteena.

Viime kerrasta kun on aikaa, ajateltiin käydä Teivon ABC:llä syömässä, vaan sepä oli suljettu. Sama kohtalo kai odottaa täälläkin tuota lähi ABC:tä jonkun ajan kuluttua. Mapsiin vain lähin Hese ja sepä löytyikin parin kilometrin päästä.

PLANETAARIO

Planetaariosta en nyt tiedä mitähän tästä sanoisi. Filmi joka pyöri (Me muukalaiset) oli vuodelta 2012, sen aikaisella resoluutiolla ja animoinneilla. Lähinnä tuli mieleen joku Wiin peli. Jos ei olisi E-Passilla saanut maksettua, tuskin olisi kannattanut käydä. Toinen näytös olisi varmaan ollut mielenkiintoisempi. URSAn tämän hetken tähtitaivaasta kertova 45 minuuttinen. Se oli kuitenkin vähän myöhään meidän aikatauluun, joten se jäi katsomatta. Toki sekin olisi maksanut 40€ lisää koko porukalta, lipulla kun ei päässyt katsomaan kuin yhden näytöksen.

Mutta tuonne ehkä pienellä varauksella, hieman kaipaisi päivittämistä. Ehkäpä noihin URSAn juttuihin kannattaisi maksaakin.

AKVAARIO

Aulan korkeudella ja alakerrassa oli akvaariot. 24 ikkunaa eri akvaarioihin, tuolla kai pisimpään viihdyttiin. Oli piraijoja ja monia muita. Akvaariot olivat siistit ja lasit puhtaat. Varmasti asukeilla hyvät oltavat.

Aksolotli on uhanalainen salamanterilaji, joka voi aikuisena kasvattaa keuhkot ja siirtyä asumaan vedestä maalle. Onkohan ihminenkin tullut vedestä jossain vaiheessa? Kasvattanut keuhkot ja päättänyt että nyt saa riittää tuo lorkkiminen.

Tämä oli joku krokotiililaji joka ilmeisesti oli tällä hetkellä päikkäreillä. Ei se liikkunut mihinkään koko aikana mitä siellä oltiin.

Meidän 3-vuotiaalle tuo oli ihan mielenkiintoinen paikka katsella eri elukoita joita on jossain ohjelmissa nähnyt ja kuullut. Ei sillä minnekään kiire ollut tuolta.

NÄSINNEULA

Joskus 80-luvulla tuolla käytiin ensimmäistä kerta. Aamuyöstä lähdettiin huvipuistoon ja farmariladan takapenkit oli kaadettuina ja meille oli patjat peräkontissa. Siellä me kolme lasta satiin touhuta miten tykättiin. Ei turvavöitä, ei tabletteja. Tekemisenä oli keräillä autojen rekisterinumeroita tai arvailla seuraavan auton väriä, merkkiä tms. Aina sitä jotain keksittiin. Varmasti kaikilla on jonkinlainen muisto tuosta tornista.

Näsinneulan rakentamisesta löytyy jonkin verran tietoa. Tuo itse torni on tehty liukuvaluna 33 päivässä, 4 metrin vuorokausivauhdilla. Rakentamisesta on kuvia ja juttua mm. seuraavien linkkien takaa.

https://yle.fi/a/3-10921628 – Ylen juttu vuodelta 2019

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/lukemisto/34054387-7929-5d32-92be-928dc6ca4463 – Maaseudun tulevaisuus 2021

Tampereen keskustaa. Tammerkoski ja Näsilinna, Finlaysonin alue, Torni hotelli ja Ratinan stadioni. Tuo on aika suoraviivainen tuo keskustan alue. Tuosta vain sillan alta ympyrään ja korkean valkoisen kerrostalon jälkeen oikealle Hämeenpuistoon ja ajaa vain niin kauan kunnes ei pääse kuin vasemmalle ja ollaankin jo Ratinan stadionilla. Sitten Hatanpään valtatietä linja-autoaseman ohi ja niin kauan kun tullaan Finlaysonin kohdalta Tammerkosken yli ja kohta ollaankin takaisin Hämeenpuistossa. Ja jos ei halua suoraan kotiin mennä, voi jatkaa Hämeenpuiston poikki kohti Pispalaa.

Pispalan harjua. Jos Näsinneulaa ei olisi rakennettu, toinen vaihtoehto olisi ollut tuon Pispalan näkötornin korottaminen. Tuskin samanlainen maamerkki olisi kuitenkaan. Tampereseen vois tutustua joskus oikein ajatuksenkin kanssa. Niin että olisi vähän muitakin kohteita kuin tuo Särkänniemen alue. Kiva pyörähdys kuitenkin näinkin ja tosi vähän väkeä näin alkukeväästä.